Malesiassa ollaan! Lento Helsingistä Singaporeen sujui melko kivuttomasti. Lento lähti puolen yön aikaan, joten suurin osa ajasta tuli nukuttua – siten kuin se lentokoneessa nyt on mahdollista. Eli unen lisäksi ajoittaista heräilyä ja hyvän asennon löytämistä.
Viiden tunnin pyöriminen Singaporen Changin lentokentällä ja AirAsian lento Malesian länsirannikolle Penangiin.

Olimme varanneet ensimmäiset kolme yötä Penangin saaren George Townista, Glow Penang Hotelista, josta yö irtosi aamiaisineen, ilmaisine wifeineen ja uima-altaineen 43 € hintaan. Ei ihan budjettimatkailijan hintatasoa, mutta ei nyt mikään överikään. Sopiva sijoitus näin reissun alkuun, mutta halvempaan suuntaan tullaan menemään.

George Townin vanha kaupunginosa on yhdessä Melakan kanssa listattu vuonna 2008 Unescon maailmanperintökohteeksi kaupunkien historiallisen merkittävyytensä vuoksi. Alueet edustavat Malakansalmen merkittävimpiä idän ja lännen välisen kaupankäynnin ja kultuurien vaihdon kehtoja. George Townin alueella eri kulttuurit ja uskonnot näyttävätkin elävän sulassa sovussa vieri vieressä. Alueella voi sulavasti siirtyä intialaisten sävelten täyttämiltä Little Indian kaduilta suitsukkeen savuiseen Chinatowniin ja toisen kadunkulman takaa voikin jo kuulla moskeijan ruokouskutsut.

George Townin katunäkymää ja Queen Victoria Memorial Clock Tower.

Chinatownia.

Chinatownin koristeellisuutta.

Little Indian kauppoja.

Väriloistoa George townin katukuvassa.

Fort Cornwallis, linnoitus.

Yhtenä itselleni mieleenpainuvimmista asioista George Townin alueella olivat rakennusten seiniltä bongattavat katumaalaukset ja muut taiteilut.

Penangin sanotaan olevan Malesian ruokapääkaupunki. Makuja ja alkuperäisruokia on moneen lähtöön. Meidän ruokailut painottuivat paikallisten katukeittiöiden antimiin. Katuravintolasta sai 5 MYR (n. 1,20 €) hintaan maistuvia riisi-/nuudeliruokia lisukkeineen. Erääseen iltaruokailuumme hotellimme viereisessä katuravintolassa toi viihdykettä kattoparruilla äänekkäästi vikisevä rotta, joka otti jalat alleen ennen kuin ravintolahekilökunta asiaan ehti sen suuremmin paneutua. Jos haluaa astetta ”tasokkaampaa” tai fiinimpää ruokailua, niin perusravintolasta riisin lisukkeineen sai noin 20 MYR:llä (n. 4,80 €).

George Townissa oli jaossa Penang Street Food ”Food Paradise of Asia” -esite, jossa oli jos jonkinlaista annosesittelyjä ja ravintolasuosituksia. Esitteen viitoittamana kävimme yhtenä iltana herkuttelemassa intialaisessa Karaikudi ravintolassa. Valkosipulinaanleipä on vaan aina yhtä hyvää! Ruoka-annoksetkin olivat maukkaita. Tosin täällä päin vaatinee vielä hieman totuttelua alkaa riipiä kastikkeessa olevista kanapaloista lihat luista irti ennen annospalan suuhun laittamista. Perinteisin aterimin, eli haarukan ja lusikan kanssa, lihan irrottaminen siihen tottumattomalle tuntuu näin ensialkuun hieman haastavalta!

Naanleipää ja muita intialaisia herkkuja.

Penangin saaren muista nähtävyyksistä kävin tarkastamassa saaren maisemat Penang Hillin huipulta. Penang Hill kohoaa noi 823 m korkeuteen. Kulkeminen alueelle onnistui kätevästi paikallisbussilla nro 204 (lippu 2 MYR = 0,50 €), joka vei n. 45 minuutissa Penang Hillin funikulaarin lähtöasemalle Bukit Benderaan. Funikulaari (meno-paluu 30 MYR = n. 7 €) on otettu käyttöön 1900-luvun alussa, joskin kalustoa on onneksi sen jälkeen muutamaan otteeseen uusittu! Melko jyrkkää mäkeä sillä nimittäin kiivettiin ja alaspäin lasketeltiin.

Kohti Penang Hillin huippua.

Topissa oli turistiviihdykkeiden lisäksi luontoa, tempeli, moskeija ja mahtava panoramamaisema George Towniiin. Hyvää säkää, että ”eksyin” heti ylös saavuttuani ensimmäisenä tähyämään maisemia, sillä noin 15 minuuttia sen jälkeen, kun olin käynyt pyörimässä temppelialueet, niin maisemasta ei näkynyt pilvisumun välistä enää mitään. Suosittelenkin tarkkailemaan säätä, mikäli maisemia mielii katsella. Meidän Penangissa olon aikana taivas oli selkeimmillään päivisin, kun taas illalla vyöryivät sade- ja ukkospilvet yllemme. Tosin ilta seitsemän jälkeen funikulaarikyyti olisi ollut puoleen hintaan, mikä on varsin houkutteleva tarjous. Iltamaisemat kaupunginvaloineen ovat varmasti näkemisen arvoiset, mikäli sää sen vain sallii.

Penang Hillin rakkaudenaita.

Näkymä Penang Hilliltä George Towniin.

Meidän osalta Penang oli nähty kolmessa päivässä. Näkemistä olisi kyllä ollut useammallekin päivälle. Rantaelämää Penangilta hakevan kannattaa suunnata Batu Ferringhille. Ja jos trekkikenkää kolottaa, niin Batu Ferringhin länsipuolella on Penangin kansallispuisto, jossa pääsee polkuja tallaamaan ja mahdollisesti autioiden rantojen vaaleaan hiekkaan varpaansakin upottamaan. Nämä jäi meiltä nyt kokematta, koska rantaa ja patikkapolkuja tulee eteen varmasti vielä muitakin. Valintojen tekoa.

Viimeinen yö vietettin Merlin hotellissa (27 € /yö), joka sijaitsi lähellä satamaa. Sijainti oli hyvä sen suhteen, että aamulla oli lähtö Langkawin lautalle klo 8:30.