Karstikivikallioita, luolia ja sademetsää.

Gunung Mulun kansallispuisto sijaitsee Borenon saarella, Malesiassa, Sarawakin osavaltiossa, lähellä Bruneita. Kansallispuisto on listattu Unescon maailmanperintökohteeksi alueen runsaan biodiversiteetin sekä karstimuodostumien vuoksi. Alue pitää sisällään 17 eri kasvillisuusvyöhykettä, joilla elää muun muassa tuhansia kasvilajeja, 80 nisäkäslajia, 270 lintulajia (joista endeemisiä 24) sekä yli 20000 lajia selkärangattomia. Kansallispuiston luolat ovat noin 2-3 miljoonaa vuotta vanhoja. Suurin luolakammio, Sarawak Chamber, on mitoiltaan 600 m x 415 m ja 80 m korkea. Mulun kansallispuiston luolasysteemi kuuluu Vietnamin Phong Nha – Ke Bangin kansallispuiston luolastojen ohella yksiin maailman suurimmista luolastoista. Alueella sataa 4-7 metriä vuodessa ja päivittäiset (yleensä iltapäivällä) voimakkaatkin sadekuurot ovat yleisiä – ei kai metsää muuten olisi sademetsäksi koskaan nimettykään..

Gunung Mulun kansallispuisto on helpoiten saavutettavissa lentäen. Itse ostin Kota Kinbalusta edulliset tarjouslennot Malaysia Airlinesilta Mirin kautta Muluun noin 46 € hintaan. Lento Kota Kinabalusta Miriin kesti reilun tunnin, passin tarkastus, takaisin koneeseen ja lento Miristä Muluun noin puoli tuntia. Muluun pääsee Miristä myös veneellä jokea pitkin, mutta matka kestää kokonaisen päivän. Kansallispuistoon on mahdollista tulla myös jalkaisin, Headhunter polkua pitkin, mutta siinä sitten kestääkin vähän kauemmin…

Lentokentälle saavuttuani tajusin, että olin tullut Borneon sydämeen, eli Borneon keskeisimmälle sademetsäalueelle. Lentokenttä oli pieni ja käytännössä luonto, vuoret ja muutamat paikalliset rakennukset ympäröivät sitä. Kävelymatkan päässä (noin 1,5 km) lentokentästä sijaitsee kansallispuiston portit. Kansallispuisto tarjoaa majoitusta, mutta kansallispuiston tuntumassa sijaitsee myös kotimajoitusta (homestay). Itse olin Kota Kinabalusta varannut retkipaketin, joka piti sisällään opastetut luolakierrokset (Deer & Lang caves ja Clearwater cave & Cave of the Winds) sekä majoituksen. Paketti oli erinomainen, mutta paikan päällä kyllä manailin, että miksi en vain ottanut lentoja. Majoituksen saaminen paikan päältä ei ole ongelma ainakaan matalan sesongin aikaan. Higs seasonina (kesä-syyskuu) voi olla tungosta ja silloin suositellaan varaamaan sekä majoitus että opastetut kierrokset ennakkoon. Majoitusten varaaminen etukäteen ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Kasallispuistossa on majoituskapasiteettia, jonka varaaminen onnistunee kansallispuistoon yhteyttä ottamalla. Homestayt ovatkin sitten eri juttu, sillä ainakaan yleisimpien internetin majoitusvarauspalveluiden kautta ei löytynyt yhden yhtä majoitusta Mulun alueelta.

Kansallispuiston päämajalta voi ostaa erilaisia opastettuja (kävelyä tai seikkailua uiden ja kiipeillen) retkiä puiston eri luolille, canopy kävelyä 30 metrin korkeudella sademetsän latvuston tasolla sekä useamman päivän vaelluksia vuorille. Tämän vuoksi harmitus iskikin. Niin paljon olisi ollut nähtävää ja itselläni oli vain kolme päivää aikaa olla puistossa, kaksi niistä meni luolastoihin. Kansallispuistossa on myös polkuja, joita voi kiertää omatoimisesti. Se, miksi en varannut itselleni pidempää aikaa kansallispuistossa oleiluun oli väärin ymmärrysten summa. Luulin nimittäin, että yön yli kestäville vaelluksille tarvitsisi olla kaikki omat varusteet (makuupussit ym.). Paikan päällä kuitenkin sain kuulla, että vähemmilläkin varusteilla (tropiikin yöt eivät ole kylmiä..) olisi pärjännyt. Eniten harmittaa se, että jo aiemmin kuvista ihastelemani pinnaclesit jäivät nyt näkemättä… Noh, seuraavaan kertaan sitten.

Deer & Lang caves

Lentokentällä minua oli vastassa oppaani Rick. Suuntasimme suoraan kansallispuistoon, jossa sain kansallispuistoon oikeuttavan rannekkeen käteeni. Kansallispuiston päämajalta lähdimme Lang ja Deer luolille. Luolille johtaa noin 3 kilometrin pituinen, maanpinnan yläpuolelle nostettu, laudoitettu kulkuväylä, joka tekee kulkemisen sademetsässä helpoksi. Luolastoissa kuljetaan muutamia valospotteja lukuun ottamatta pääasiassa taskulampun tarjoamassa valossa, joten valaistusolosuhteet valokuvaamiseen eivät oleet kovin otolliset. Luolat olivat siis huomattavasti pimeämpiä kuin esimerkiksi Vietnamissa. Tämä lienee hyvä luolien säilymisen kannalta, että valaistus pidetään minimissä. Näin ainakin minulle sanottiin Slovenian Skocjan caveseilla vieraillessani. Valo nimittäin muuttaa luolaston luontaisia olosuhteita ja saa aikaan kalkkikiven pinnalle vihreänä esiintyvää leväkasvustoa. Tämän vuoksi pimeät luolien osat tulisikin pitää mahdollisuuksien mukaan pimeänä ilman ylimääräistä, jatkuvaa valosaastetta.

Lang cave on saanut nimensä vuonna 1977 luolan löytäneen Lang Belarekin mukaan. Luolasto on matalakattoinen, mikä tekee siitä omalla tavallaan intiimin – kunhan muistaa varoa lyömästä päätään stalaktiitteihin.

Deer cave on saanut nimensä alueella vierailleista peuroista, joita houkutteli alueelle luolaston runsaan lepakkokannan tuottama guano, eli lepakkojen uloste. Guanosta irtoaa suolaa, jota peurat hyödyntävät elimistönsä tarpeisiin. Guano houkutteli peuroja ja peurat houkuttelivat ihmisiä. Alue onkin ollut aiemmin myös metsästäjien suosiossa. Deer caven suuaukko on valtava (yli 130 m korkea ja 150 m leveä), valitettavasti kuvissa se ei näytä miltään verrattuna näkymään paikan päällä.

Deer cavessa elää arviolta noin 2-3 miljoonan lepakon muodostama yhdyskunta. Ja tämän voikin kuulla ja nähdä luolan suulla sekä luolassa kävellessä. Ainakin 12 eri lepakkolajin asuttama luola täyttyy lepakoiden naksahtelevasta ja kirskahtelevasta ääntelystä. Suurin osa lepakoista vetelee päiväsaikaan sikeitä katossa roikkuen, mutta hereillä oleviakin yksilöitä löytyy. Luolassa kävellessään voi aistia, kun nämä kaikuluotausta suunnistuksessaan apuna käyttävät pikkunisäkkäät liitelevät luolassa ja väistelevät taidokaasti luolaan saapuneen turistin.

Kolme mijoonaa lepakkoa pistelee joka yö poskeensa noin 15 tonnia hyönteisiä! Tämä tarkoittaa sitä, että auringonlaskun aikaan lepakot ulostautuvat luolastaan ja yöllinen saalistus alkaa. Tätä tapahtumaa on mahdollista päästä ihmettelemään Deer caven ulkopuolella. Huonon sään sattuessa tätä massatapahtumaa ei useinkaan ole nähtävissä, sillä lepakot eivät innostu sateesta. Itse kävin kahtena iltana istuskelemassa paikan päällä. Molempina iltoina lepakot tulivat ulos luolastaan. Pitkinä, jonomaisina muodostelminaan lepakot liitelivät ja piirsivät piruettimaisia kuvioita taivaalle. Lepakoiden reitit vaihtelivat. Ensimmäisenä päivänä lepakot suuntasivat vuoren taa, eikä paljoakaan ollut nähtävissä. Toisena päivänä reitti oli edustavampi meidän katsojien kannalta. Hieno näky! Vaikka lepakot olisivat jääneet kokonaan näkemättä, niin vajaan parin tunnin istuskelu, ihmettely ja odottelu sademetsän verhoamien kalkkikivikallioiden kupeessa oli jo oma ihastuttava kokemus, jota ei kannata jättää väliin. Rauha, hiljaisuus, luonto. Täydellinen rentoutuminen.

Pimeyden laskettua palasimme oppaani Rickin kanssa takaisin kansallispuiston päämajalle ja majoitukseeni, jossa odotti maukas illallinen. Iltainen kävely sademetsässä tarjosi lukuisia ihmettelyjen aiheita. Eläimet, joita päivällä ei juurikaan (perhosia lukuun ottamatta) näkynyt, olivat esillä. Taskuvalon loisteessa nähtiin ja vaikka mitä! Sademetsän äänimaailma oli myös jotain uskomatonta. Pienistä eläimistä, kuten chicadoista, lähtee valtava ääni. Vähän niin kuin heinäsirkoista, mutta voluumia triplasti enemmän.

Clearwater cave & Cave of the Winds

Toisen päivän luolakohteille mentiinkin longboatilla eli paikallisten käyttämällä pitkällä veneellä jokea pitkin.

Cave of the Winds on saanut nimensä luolan kapeimmassa käytävässä havaittavan ilmavirran eli tuulen mukaan. Luola piti sisällään kapeita katosta roikkuvia stalaktiitteja ja maanpinnalta kattoon kurottavia stalakmiitteja.

Clearwater cave on saanut ylättäen nimensä luolastossa virtaavan kirkasvetisen joen perusteella. Luola oli Mulun kansallispuistossa vierailemistani luolista ehdoton suosikkini. Deer cave lumosi mahtavalla suuaukollaan, mutta Clearwater cave oli kokonaisuudessaan upea. Luolassa virtaava kohiseva joki ja vesi ylipäätään elementtinä vahvistavat aina vaikuttavuutta. Luolastolla oli myös korkeutta, mikä teki siitä moniulotteisemman. Ja siellä taas, ihminen saattoi tuntea pienuutensa – mahtavien luonnon muovaamien luomusten keskellä. Clearwater caven joki purkautuu ulos luolastostaan ja se tarjoaa oivallisen virkistäytymismahdollisuuden uimaan uskaltautuville. Täydellistä!

Toisen päivän iltapäiväaktiviteetikseni osallistuin opastetulle Canopy walkille. Mulun kansallispuiston canopy walk on 480 metriä pitkä puiden latvuston korkeudella (yli 20 m) kulkeva riippusilta. Iltapäivä ajankohta ei ollut parasmahdollinen, sillä kuumuus oli karkottanut lähes kaikki eläimet viileisiin piilopaikkoihinsa. Minulla oli taas kerran privaattiopas opastamassa (tällä kertaa ryhmään vaan ei ollut sattunut muita osallistumaan), joten omaan tahtiin sain edetä ja ihmetellä.

Kolmantena eli lähtöpäivänäni kävin kiertämässä 1,5 kilometrin pituisen Mulu Botanical Heritage trailin itsekseni. Sademetsää ja kasveja, paljon ihmeteltävää lukuisten opastustaulujen muodossa. Osa kansallispuiston poluista on vapaasti kierrettävissä (maksettu kansallispuistoranneke kuitenkin vaaditaan) ilman opasta. Ennen sademetsään lähtöä lähtijän suositellaan kirjoittavan nimi ja määränpäänsä tiedoksi kansallispuiston seinällä olevaan tauluun. Kuittaus tauluun takaisin saavuttaessa ja kansallispuiston väki tietää kaiken olevan ok. Mikäli takaisintulokuittausta ei iltaan mennessä ole tehty..tietää puiston henkilökunta alkaa selvittämään retkeilijän kohtaloa (kuittauksen unohtaminen vai katoaminen sademetsään..).

Gunung Mulun kansallispuisto on hieno paikka. Ehdottomasti käymisen ja pidemmän viipymisen arvoinen, mikäli tykkää ja on kiinnostunut luonnosta, luolista tai vuorista. Luulen, että Pinnaclesit odottavat minua siellä vielä toivottavasti seuraavaan kertaan..