Kun käsittämätön hulluus ja julmuus ottaa vallan tapahtuu jotain sellaista, mitä ei voi ihmismieli ymmärtää. Riistoa, pakkotyötä, silmitöntä väkivaltaa, kiduttamista, kuolemaa.

Noin neljäkymmentä vuotta sitten, huhtikuussa 1975, alkoi yksi Kambodzan kansaa kohdanneista murheellisimmista tapahtumista – punaisten khmerien toteuttama kansanmurha. Sisällissodan kautta valtaan nousseiden, Pol Potin johtamien punaisten khmerien tavoitteena oli luoda tyädellisen tasa-arvoinen agraariyhteiskunta. Rahan käytöstä luovuttiin ja talous maataloutta myöden sosialisoitiin. Kaupungit tyhjennettiin ja väestö siirrettiin pakkotyöhön kolhooseihin. Pääkaupunki Phnom Penh tyhjeni vain kolmessa päivässä.

Punakhmerien toteuttamat pakkosiirrot sekä muut julmuudet kohdistuivat kaikkiin yhteiskuntaluokkiin, mutta erityisesti keskiluokka joutui kauheuksien keskiöön. Poliittista vastarintaa ja toisinajattelijoita ei sallittu. Kouluttautuneet ihmiset, muun muassa opettajat, papit, lääkärit ja lakimiehet, pidätettiin ja siirrettiin vankiloihin. Koska punakhmerit pelkäsivät pidätettyjen omaisten kostoa, myös perheenjäsenet ja sukulaiset kokivat saman kohtalon. Yhteydet ulkomaille, toisen maan kielen puhuminen tai pelkästään silmälasien käyttö riittivät pidätyksen perusteeksi. Pakkosiirroista ja pidätyksistä alkoi tapahtumien sarja, jota ei voi käsittää eikä sallia. Rikos ihmisyyttä vastaan.

Kaupunkien oppilaitokset muutettiin vankiloiksi. Tunnetuin tällainen vankila lienee Phnom Penhissä sijaitseva Tuol Svay Pray High Schooliin perustettu S-21 –vankila, joka on myöhemmin muutettu Tuol Slengin museoksi (Tuol Sleng Museum of Genocide). Alueelle astuessaan aisti välittömästi kidutuksesta ja kuolemasta ihmisiin välittyvän hiljaisen ja odottavan tunnelman. Kun saapuu paikkaan, jonka kautta on kulkenut kuolemaan ainakin 14 000 ihmistä, syntyy kunnioitus ja välitön osanotto näille viattomille kansalaisille, jotka ovat kohdanneet paikassa kidutuksen ja karmeuden kauheimmat muodot.

Vankilan tuodut pidätetyt kuulusteltiin ja henkilöiden perustiedot sekä taustat kirjattiin tarkasti ylös. Kaikki pidätetyt myös valokuvattiin. Valokuva-arkistoa on säilynyt nykypäivään ja pidätettyjen valokuvia on esillä vitriineittäin yhdessä museon rakennuksista. Kasvokuvissa on niin miehiä, naisia kuin lapsiakin. Kasvoista on nähtävillä pelkoa ja väkivaltaa toisaalta myös epätietoisuutta ja tietynlaista tyyneyttä. Kun seisoo näiden ihmisten kasvojen edessä, ei voi olla liikuttumatta ja surematta kohtaloa, jonka ihmiset joutuivat kokemaan.

Vankilan kapeat ja ahtaat puu- ja tiilisellit tuovat esiin pidätettyjen karut olosuhteet. Niin sellien syövereissä kuin myös muissa vankilan tiloissa uhrit joutuivat kohtaamaan käsittämätöntä kidutusta. Hakkaamista, viiltämistä, ruoskimista, sähkösokkeja, veteen upottamista, kynsien poistoa ja vatsojen aukaisua. Monet saivat surmansa tämän silmittömän väkivallan seurauksena. Ne, jotka selvisivät, kuljetettiin S-21 -vankilasta Kuoleman kentille, kohti lopullisen kauheaa kohtaloaan.

 

Choeung Ekin Kuoleman kentät, Killing Fields, sijaitsevat noin 17 km päässä Phnom Penhin keskustasta. Alueelle tuoduille pidätetyille ja kidutetuille ihmisille uskoteltiin, että heidät on siirretty vain uuteen paikkaan. Todellisuus oli kuitenkin jotain muuta – tänne tultiin odottamaan lähestyvää kuolemaa. Alueella lepää tuhansien uhrien ruumiit. Joukkohautoja on lukuisia.

Koska luodit olivat kalliita, joutuivat uhrit vielä viimeisillä hetkillä kohtaamaan järkyttävää väkivaltaa. Kuolemaan johti yleensä lapiosta, kirveestä, kuokasta tai muusta vastaavasta työkalusta aiheutuneet iskut pään alueelle. Tästä on osoituksena avatuista joukkohaudoista nostetut noin 9000 uhrin kallot, jotka on tutkittu ja joista on tehty tarkat määritykset uhrin ikään, sukupuoleen ja kuolinsyyhyn liittyen. Alueella kävellessä voi edelleen nähdä sadekauden maan pinnalle nostattamia luunpalasia ja uhrien vaatteiden riekaleita. Neljän vuosikymmenen takaiset tapahtumat ja kuolema ovat vahvasti läsnä alueella kulkiessaan. Silti alueella vallitsee tietynlainen rauha. Alue on omistettu uhrien muistolle ja varmasti kaikki paikalla kävijät osoittavat myötätuntonsa ja kunnioituksensa uhreille ja heidän omaisilleen. Hiljainen hetki syntyy itsestään alueen tapahtumat tiedostaen.

Kansanmurha ja punaisten khmerien valtakausi päättyi tammikuussa 1979, jolloin vietnamilaiset valloittivat Phnom Penhin. Kaiken kaikkiaan punaisten khmerien vuosina 1975-1979 toteuttaman kansanmurhan aikaan kuoli nälkään, sairauksiin, uupumukseen ja teloituksiin eri lähteiden mukaan 1-3 miljoonaa ihmistä. Tämä tarkoittaa noin yhtä neljäsosaa silloisesta väestöstä.

Kaiken kauheuden takana olivat Pol Potin johtamien punaisten khmerien hallinto ja sen värväämät työntekijät. Väistämättäkin tällaisten tapahtumien osalta herää kysymyksiä, että kuka voi ajatella, että teot olisivat millään tapaa oikeutettua, kuka voi olla mukana tällaisessa ja miksi, miten joku pystyy tekemään tällaista? S-21 -vankilan yhdessä huoneessa on esillä vankilan työntekijöiden henkilökertomuksia. Niitä lukiessa ymmärtää, että kaikki ei aina ole niin yksiselitteistä. Suurin osa punakhmerien värväämistä työntekijöistä on ollut teini-iässä olevia nuoria. Aivopesulla on varmasti ollut suuri merkitys siihen, että nämä nuoret on saatu ylipäänsä houkuteltua punakhmerien palvelukseen. Vaihtoehtoja ei myöskään ollut, sillä työstäkieltäytyjä koki saman kohtalon kuin vankilaan tuodut pidätetyt.

Ikävä kyllä, vastuuseensaattamisen tie näistä käsittämättömistä teoista on ollut kivinen. Kambodzan ja YK:n eritysituomioistuimen perustamisesta saatiin sopimus tehtyä vasta vuonna 2006, kymmenen vuoden neuvottelujen jälkeen. Punakhmerien hirmuhallinnon varsinainen johtaja Pol Pot kuoli ennen oikeuskäsittelyjä vuonna 1998. Epäiltynä on ollut ainoastaan viisi entistä punakhmerien johtohahmoa, joista ensimmäisenä tuomittu, S-21 vankilan johtaja, sai vuonna 2010 elinkautisen vankilatuomion. Yksi epäillyistä on kuollut kesken oikeuskäsittelyn ja yksi on vapautettu syytteistä terveyden tilaan vedoten. Kaksi viimeistä epäiltyä tuomittiin elokuussa 2014 elinkautiseen vankilatuomioon. Uusia epäiltyjä ei haluta nostaa esiin ja maan hallitus vastustaa uusien oikeuskäsittelyjen avaamista.

Kahden päivän aikana kuullut, koetut ja nähdyt kauheudet vetivät hiljaiseksi. Molemmat paikat ovat kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja, sanoisinko jopa välttämättömiä paikkoja käydä, ymmärtääkseen edes pientä osaa siitä, mitä tämän maan kansa on joutunut kokemaan.

S21-vankilamuseo sijaitsee Phnom Penhissä ja sinne kulkeminen onnistuu helposti niin kävellen kuin tuktukilla. Lippu museoon maksoi 3 $ (= 2,5 €).

Kuoleman kenät, Killing Fields, sijaitsee noin 17 km päässä Phnom Penhistä. Tuktuk-kuskit pyytävät edestakaisesta matkasta 20 $, mutta alueesta riippuen kyydin saa tingattua 10-15 $ (n.  8,5 – 12,5 €). Tuktukilla kyyditsemänä alueelle kulkeminen kestää noin 40-45 min. Lippu Kuoleman kentille maksaa 6 $ (= 5 €), ja se pitää sisällään audiolaitteet. Kuuntelulaitteen englannin kielisen kertojan siivittämänä aluetta voi kiertää omaan tahtiin ja kuunnella pysäyttäviä tarinoita alueen eri paikoista. Kuuntelulaitteet ovat ehdottomat, jos haluaa vähänkään päästä perille alueella vallinneista tapahtumista.