Suuntasin Gili Menolta Nusa Lembongalle vain yksi unelma mielessäni: mantan näkeminen. Sain Balilla ollessani vinkin sukelluskouluttajana työskentelevältä Jeromelta, että Nusa Lembongalta käsin olisi hyvät mahdollisuudet nähdä mantoja eli paholaisrauskuja myös snorklaamalla. Vinkistä innostuneena päätin lähteä katsomaan, olisko onnea matkassa tarpeeksi.

Onni ei alkanut kovin suopeasti saarelle menon suhteen, sillä aikomukseni mennä saarelle otti takapakkia ja sain venekyydin päivää myöhemmin kuin olin alunperin suunnitellut. Vene oli siis kysyessäni bookattu jo täyteen. Eli ei auttanut kuin odottaa ja siirtyä saarelle, kun siihen oli mahdollisuus. Sinällään asia ei tuottanut ongelmia, sillä viihdyin paremmin kuin hyvin yhden lisäpäivän Gili Menolla. Mutta se, että ensimmäisen kerran menin varaamaan ja maksamaan majoituksen ennen kyydin varmistumista (tämä johtui vain ja ainoastaan siitä, että matkatoimisto, josta venekyyti oli mahdollista ostaa, vietti siestaa silloin, kun ensimmäisen kerran venekyytiä olisin kysellyt..), johti siihen, että jouduin maksamaan yhden ylimääräisen yön käyttämättömästä majoituksesta. Parempaa onnea oli siis toiveissani mantojen suhteen.

Pieni Nusa Lembongan sijaitsee Balin itäpuolella kahden muun saaren, Nusa Ceninganin ja Nusa Penidan yhteydessä. Nusa Penidan etelärannikolla sijaitsee mantojen luontainen ruokailualue (feeding point) Manta bay sekä puhdistusasema (cleaning station) Manta point. Näissä paikoissa mahdollisuudet mantojen näkemiseen ovat paremmat kuin hyvät.

Nusa Lembonganille saavuttuani tapasin majoituspaikassani, Radya Homestayssa saksalaiset Melanien ja Lean. Tytöt olivat myös etsimässä snorklausta, joten ryhmämme alkoi kasaantua. Suurin osa saaren snorklausretkitarjonnasta kohdistui Manta baylle (joka on lähempänä Nusa Lembongania) sekä muutamaan muuhun snorklauskohteeseen. Onneksemme eksyimme majapaikkamme lähellä olevaan D & B Warungiin, jossa ystävällinen ja rehellinen snorklausretkiä järjestävä kapteeni kertoi, että Manta baylla ei ollut näkynyt mantoja 10 päivään. Manta point voisi siis olla todennäköisempi paikka, mutta mitäänhän ei voi 100 % varmuudella luvata. Yksimielisesti olimme valmiit maksamaan hieman ekstraa siitä, että snorklausretki räätälöitiin siten, että pääsisimme snorklaamaan myös kauempana sijaitsevalla Manta pointilla ja mahdollisuudet mantojen näkemiseen olisi suuremmat. Olimme enemmän kuin innoissamme seuraavalle päivälle bookatusta snorklausretkestä!

Bungalowini Radya homestayssa.

Ulkoilmakylppäri.

Tokek eli tockay gecko huoneeni katossa.

Snorklauspäivä koitti. Veneellä lähdettiin aamukahdeksalta kohti ensimmäistä kohdetta: Manta pointia. Matkan varrella tähyilimme myös Manta bayn, mutta rauskuista ei näkynyt merkkejä. Venematka kulki kalliojyrkänteiden viertä aallolta toiselle kivuten. Manta pointilla oli meidän lisäksemme ainoastaan yksi vene, eli massiivista yleisöryntäystä ei onneksemme ollut. Lähes tulkoon samoin tein, kun hyppäsimme veteen, oli kapteenimme jo vedessä viittelöimässä mantan olemassa olosta. Ei muuta kuin räpylöihin lisää potkua, ja wau, mikä ilmestys! Se näky, kun käsittämättömän kokoinen manta liitelee meren pohjan tuntumassa.. sitä on vaikea sanoin kuvata. Niin sulavaa liikehdintää niin isolta eläimeltä. Kokoa mantalla oli arviolta 3 metriä, eli ihminen jää mantan rinnalla kakkoseksi. Suuruuden saattoi todeta, vaikka vesimassaa oli välissämme useita metrejä. Siellä me liideltiin manta ja minä (sekä muut snorklaajat), edestakaisin lahden poukamassa. Sitä iloa kesti, sillä manta oli tullut puhdistautumaan. Luontainen puhdistusasema toimii siis pienempien kalojen toimesta. Win-win tilanne, kalat saavat ravintoa mantan pinnalta ja manta puhdistuu. Olimme onnekkaita. Puoli tuntia myöhemmin, ei samaa mantaa enää ollut nähtävissä. Aina toki voi uusia tulla tilalle. Mutta tiedän, että kaikilla ei ollut käynyt yhtä hyvä onni mantojen näkemisessä. Harmi.

Matkalla Manta pointille. Kuvassa maisemia ihastelee Melanie. Kalliot, vesi, vapaus.. mieli lepäsi.

Mahtava manta.

Paluu veneeseen ja kohti seuraavaa paikkaa.

Ajattelin, että mantan jälkeen mikään ei enää näytä miltään saman snorklauspäivän aikana, mutta olin väärässä. Seuraavat snorklauskohteet tarjosivat huikeata korallien loistoa ja kalojen kirjoa. Paikat olivat jokainen erilaisia, snorklasimme muun muassa jyrkkästi laskautuvan kallioseinustan viertä merivirran kuljettaessa meitä eteen päin sekä uimme ja ihastelimme korallien värejä kristalliskirkkaan veden valtaamassa lahden poukamassa.

Mustekala. Maastoutumisen mestari..

..liikkuessaan hieman helpommin havaittavissa oleva.

Onnistuneet snorklaukset.

Itse vietin Nusa Lembonganilla ainoastaan kaksi kokonaista päivää, joten saarta en sen laajemmin ennättänyt kierrellä. Saaren kylän kapeiden katujen viertä komistaa lukuisat toistaan koristeellisemmat temppelit. Pääranta ei ole paras mahdollinen, mutta uiminen onnistui korkean veden aikaan. Laskuveden aikaan rannan valtasivat merestä esiin työntyvät korallit sekä laajat, vihreänä hehkuvat merileväviljelmät. Rannalta käsin voi myös ihastella Balin korkeimman tulivuoren Agungin vaikuttavuutta sekä Balin taa laskeutuvan auringon värittämää komeaa taivaanrantaa.

Törmäsin saarella, itse asiassa majapaikkani ravintolassa, myös suomalaisiin Mariin ja Toivoon. Heidän kehujen ja näkemäni valokuvan perusteella Nusa Lembonganin eteläosassa sijaitseva Devil’s Tears on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Jylhiin kalliojyrkänteisiin paiskautuvat jättimäiset aallot ovat vaikuttava näky, jota ei kannata (minun tapaan) missata saarella vieraillessa. Paikan komeus lienee parhaimmillaan auringonlaskun ja korkean veden aikaan.