Kun sähkön käyttö on rajoitettua eikä internetyhteyksiä ole, voi keskittyä olennaiseen. Ko Tarutao tarjoaa koskematonta luontoa, eläimiä, autioita hiekkarantoja ja historiaa.

Päädyimme Tarutaolle hetken mielijohteesta, kun kävimme selvittelemässä Lipeltä lähtöä. Alunperin oli ajatuksena lähteä suoraan mantereen puolelle Hat Yaihin ja sieltä lentäen Bangkokiin. Tarutaon saari sattui kuitenkin sopivasti ohikulkumatkalle Koh Lipeltä mantereelle mentäessä, joten pysähdyimme sinne muutamaksi yöksi. Matka Lipeltä taittui speedboatin kyyditsemänä 450 THB/hlö (= n. 11 €). Venematkan hinnoittelu on sinällään mielenkiintoinen, että samalla rahalla olisimme päässeet saman veneen kyydissä mantereelle asti. Nyt maksoimme tuon hinnan kaksinkertaisesti, koska venekyyti Tarutaolta mantereelle Pak Baran satamaan kustansi myös tuon 450 TBH.

Tarutao on kansallispuistoaluetta ja saarelle saavuttaessa on maksettava kansallispuistomaksu (ulkomaalaisilta 200 TBH = n. 5 €). Saaren majoitusvaihtoehtoina on joko kansallispuiston ylläpitämät bungalowit/huoneet tai telttailu. Majapaikkoja on tarjolla kahdella saaren rannalla, Ao Pante Malakalla ja Ao Molaessa. Ensimmäinen on saaren ns. pääranta, jossa sijaitsee satama sekä kansallispuiston päärakennus. Saaren palvelut rajoittuvat yhteen pieneen kauppaan ja kolmeen eri rannoilla sijaitsevaan ravintolaan (auki 8-14 ja 17.30-20.00). Kansallispuiston päärakennuksesta on mahdollista vuokrata maastopyöriä tai ostaa veneretkiä saaren nähtävyyksiin. Jonkinlainen lava-automallinen “bussikin” saarella kulkee, tosin ei ilmeisesti kovinkaan tiuhaan tahtiin.

Saarella ei ole nettiyhteyksiä ja sähkön käyttö on rajoitettu klo 18-24 välille. Meidän asumuksen seinistä (600 TBH/yö = n. 15 €) ei kovan etsinnänkään jälkeen löytynyt sähköpistokkeita, vaikka talo oli kyllä sähköistetty (valot ja tuuletin). Eli elektronisten laitteiden lataaminen onnistui ainoastaan ravintolasta käsin, mikä ei kylläkään suurempaa vaivaa aiheuttanut.

Luontoa ja eläimiä näkee ja kuulee saarella kaikkialla. Paljon erilaisia lintuja ja apinoita puissa hyppimässä, sirkkoja sirittämässä ja gekkoja käkättämässä. Ao Pante Malakalla uijia kehotetaan katsomaan mihin jaloillansa astuvat, sillä rantavesissä viihtyvät myös rauskut ja leijonakalat. Yksi rantautunut rausku löydettiinkin ja uintihalut lähirannallamme tyssäsivät siihen. Saaren vesiputouksille johtavilta viidakkopoluilta voi nähdä myös puiden oksilla loikoilevia pytoneita. Villisikalauma onnistuttiin säikäyttämään erään aution hiekkarannan lähettyviltä ja yksi isokokoinen villisika poikasineen kävi käyskentelmässä ravintolamme nurkillakin. Isoimman ilon eläinkohtaamisista sain, kun varaani löntysteli tien poikki pyöräilyreissumme päätteeksi. Lähempää tuttavuutta eläin ei kuitenkaan halunnut tehdä, sillä kun se huomasi ympärillään olevat tarkkailijat, livahti se kansallispuiston näyttelyrakennuksen perustusten alle piiloon.

Koska saari on suhteellisen pitkä ja jalkaisin kulku aikaa vievää sekä ajankäytöllisesti haastavaa, päädyimme vuokraamaan toiselle päivälle pyörät saaren koluamiseksi. Voi huh, tulipahan sen päivän osalta ainakin kuntoiltua ja hikoiltua! Ranskalainen reissaaja oli edellisenä päivänä kyllä maininnut, että pyöräily vankilan raunioille 12 km päähän Ao Taloh Wowiin oli mäkineen melko rankka, mutta että noin rankka.. Kyllä siellä muutamaan otteeseen pyörää loputtoman pitkää ja jyrkkää ylämäkeä taluttaessa kävi mielessä, että spinningtunnit syksyllä olisivat olleet kyllä paikallaan. Onneksi mäeltä aina jotenkin myös laskeudutaan, joten vauhdikasta alamäkeäkin oli vastapainoksi. Menomatka oli selvästi haastavampi kuin paluumatka. Onneksi, sillä virtaa vankilakäynnin jälkeen vielä riitti käymään katsastamassa saaren muitakin paikkoja. Pyöräilykilometrejä kertyi reilut kolmekymmentä.

Tarutaon saarella on siis toiminut vankila vuosina 1938-1973. Saaren itäosassa Ao Taloh Wowssa kulkee opastetauluin varustettu polku, jossa pääse tutustumaan saaren vankilahistoriaan ja -raunioihin. Saari oli aikoinaan optimipaikka vankien sijoittamiselle, koska tiheän viidakon, ympäröivän syvän ja haitakuhisevan meren sekä makeassa vedessä aikoinaan eläneiden krokotiilien sekä muiden villieläinten olemassa olon vuoksi vankilapaon mahdollisuudet olivat vähäiset. Vankeja oli enimmillään noin 3000. Malaria, nälkä ja vartioiden julmuus kuitenkin rokottivat vankien määrä. On arvioitu, että noin 1/3 vangeista kuoli saarella.Saaren eteläkärjessä Ao Taloh Udangissa sijaitsee toinen valnkila-alue, jossa pidettiin poliittisia vankeja. Ao Taloh Udangiin kulkeva polku on vaikeakulkuinen ja paikoin hankalasti hahmottuva, joten sinne pyöräily ei ollut mahdollista. Alueelle suuntavien kehotetaan ottamaan paikallinen opas viidakkoon mukaan tai suosiolla tilaamaan venekyydin paikalle pääsemiseksi. Meille kuitenkin riitti tuo yksi vankilareissu Ao Taloh Wowssa.