Siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran näin valokuvista Bayonin temppelin kiveen kaiverretut kasvot, on Angkorin näkeminen ja kokeminen ollut haaveissani.

Angkor on yksi merkittävimmistä Kaakkois-Aasian arkeologisista alueista. Se on Unescon maailmanperintökohde ja merkityksellisyydessään Angkoria voidaan verrata muihin mahtipontisiin luomuksiin kuten Kiinan muuriin ja Machu Picchuun. Angkorin alue rakentui ja kukoisti Khmerien valtakunnan aikaan 800-1400-luvuilla. Kivestä ja aikansa tiiliskivistä rakentuneet temppelit ovat oman aikansa arkkitehtoonisia ja taiteellisia luomuksia, joissa on sekä hindulaisuutta että buddhalaisuutta korostavia piirteitä. Angkorin alueen vesienhallintajärjestelmät tekoaltaineen ja kanavineen ovat myös olleet aikansa edistyksekkäimpiä ja niiden avulla pystyttiin pitämään yllä kasvavan yhteiskunnan tarpeet – tiettyyn pisteeseen asti. Laajuutta Khmerien valtakunnan keskuksella, Angkorilla, on kaiken kaikkiaan noin 400 km², eli ihan mitättömästä rakennusurakasta ei ole ollut kyse.

Angkorin valloittaminen alkoi joulupäivänä, kun lähdimme puolen päivän aikaan majapaikkamme parikymppisen tuktuk-kuskin kyydillä kohti temppeleitä. Alueelle myydään yhden, kolmen ja seitsemän päivän lippuja. Ostimme kolmen päivän liput 40 $/kpl (noin 33 €/kpl) hintaan. Yhden päivän lippu olisi kustantanut puolet vähemmän, mutta yksi päivä on aika naftiaika temppeleiden koluamiseen. Tietysti riippuu siitä, kuinka paljon alue ylipäänsä kiinnostaa. Lippua kysytään alueelle saapumisen sekä jokaisen temppelin sisäänkäynnin luona, joten ilman lippua alueelle ei ole asiaa (eikä kannata edes yrittää, sillä 100 $ sanktio on luvassa liputta olevalle).

Ensimmäisen päivän agenda oli kiertää niin sanottu suurempi temppelikierros aina auringonlaskuun asti. Suurempi kierros tarkoittaa käytännössä sitä, että vierailtavat temppelit sijaitsevat kauempana toisistaan ja näin olleen kulkemista tulee enemmän. Ensimmäisen päivän temppeleitä olivat: Pre Rup, East Mebon, Ta Som, NeakPoan ja Phnom Bakheng. Yhden temppelin jätimme seuraavan päivän kierrokselle, koska muuten olisimme missanneet auringonlaskun kierroksen viimeisellä Phnom Bakhengin temppelillä. Phnom Bakhengin temppeli on yksi suosituimmista auringonlaskun ihailupaikoista. Kukkulan laella sijaitsevalle temppelille pääsee vain rajallinen määrä ihmisiä (meille kerrottiin sen olevan 300). En sitten tiedä, kuinka tarkkaa lukua ylös pyrkijöistä oikeasti pidetään, sillä sen suurempaa kontrollia kuin lippujen katsominen alueella ei ollut. Auringonlaskusta ei sen suurempia wau-elämyksiä itselleni syntynyt. Olen nähnyt vaikuttavampiakin.

Toisena, eli tapaninpäivänä herätyskello soi puoli viideltä aamulla. Olimme sopineet tuktuk-kuskin kanssa lähdön kello viideltä aamulla kohti Angor Watin auringonnousua. Hieman jälkeen viiden hotellin respassa oli täysin hiljaista, ketään ei näkynyt missään. Respan pöytien väliin oli kuitenkin ilmestynyt kaksi hyttysverkoilla varustettua hetekkaa epämääräisine peittomyttyineen. Siinä hetken huhuillessani alkoi samanaikaisesti myös herätyskello soimaan ja tuktuk-kuskimme ponkaisi päivävaatteet yllään toisesta hetekasta ylös. Kesti hetki (hyvin lyhyt sellainen) ja olimme jo matkalla kohti Angkor Watia. Emme olleet ainoita, sillä Angkoria lähestyessämme alkoi tuktukien määrä lisääntyä ja lopulta kävelimme soljuvana ihmisvirtana kohti suosituinta näköalapaikkaa, Angkor Watin temppelin edustalla sijaitsevan altaan reunalle. Vaikka ihmisten määrä oli melkoinen, niin turhaan ei tullut aamulla herättyä ja odotettua väkijoukossa auringonnousua, sillä olihan se jollain tapaa maaginen ja ehdottomasti näkemisen arvoinen hetki, kun temppelin tornit alkoivat piirtyä kirkastuvaa taivasta vasten.

Aamuinen ihmismassa hajosi temppelialueelle ja ruuhkasta ei ollut valoisaan aikaan enää tietoakaan. Sen verran suuri alue on. Angkor Watin jälkeen toisen päivän pieneen temppelikierrokseemme sisältyi Angkor Thomin alueen temppelit mukaan lukien Bayon sekä Ta Keon, Ta Phrohmin ja Banteay Kdein temppelialueet. Tämän lisäksi vierailimme edelliseltä päivältä väliin jääneellä Preah Khanin temppelillä.

Pieneen kierrokseen sisältyy siis kaikki suurimmat nähtävyydet ja omasta mielestäni myös ehkä ne komeimmat temppelitkin. Eli jos temppeleiden koluamiseen on aikaa vain yksi päivä, on pienen kierroksen sisältämät temppelit ehdottomasti se oikea valinta. Sieltä löytyy niin Indiana Jonesin seikkailemia maisemia kuin myös Thomb Raiderista tuttuja kulisseja. Angelina Jolie on Lara Croftina vetänyt roolia ainakin Ta Prohmin viidakon valloittaman temppelin raunioissa. Kieltämättä jättimäisten puiden juurakoiden sisälleen syömät kiviset temppelirakenteet olivat vaikuttava näky. En ole eläissäni nähnyt niin valtavan kokoisia puita kuin Ta Prohmin alueella kasvoi. Angkor Watin temppelialue lumosi puolestaan massiivisella komeudellaan ja arkkitehtuurillaan. Angkor Wat on Angkorin alueen suurin ja parhaiten säilynyt temppeli. Angkor Thomista jäi mieleen Baphuonin temppelin huipulle johtavat lähes pystysuorat rappuset sekä temppelin erästä seinustaa koristava valtavan kokoinen, makaava Buddha. Ja Bayonin temppeliä koristavien lukuisten kiveen hakattujen kasvojen ohi ei voi kulkea ihmettelemättä Khmerien käsittämätöntä kivirakentamisen taitoa. Vaikuttavaa, todella vaikuttavaa.

Muutaman punnerrusliike ja vinssinveto on tarvittu, että kivijärkäleet ovat saatu Angkorin alueella paikoilleen puhumattakaan siitä, mitä kuvanveisto yksityiskohtaisine symboleineen eri temppeleillä on vaatinut.

Romahtaneita temppelirakenteita on kunnostettu vuosien saatossa ja alueella tehdään edelleen arkeologisia kaivauksia (esimerkiksi Ta Keon alueella), joten uusia rakenteita nousee nähtäville koko ajan lisää. Helpoin tapa kiertää temppelialueita on ottaa tuktuk. Siem Reapista saa toki vuokrattua pyöriä, mutta matkat ovat kuitenkin sen verran pitkät, että yhdessä päivässä ei pyörän selästä kovinkaan montaa temppeliä koluta. Ja voin vannoa, että temppeleissä talaaminen ja rappusten kipuaminen paahtavassa helteessä tuo jo ihan mukavasti hien pintaan! Angkorin temppeleille suuntaavan kannattaa pitää myös mielessä, että osalle temppelialueista (ainakin auringonlaskun Phnom Bakheng) pukeutumisessa tulee huomioida, että olkapäät ja polvet ovat peitettynä.

Ennen ja jälkeen Angkorin koluamisen, kyllä, Bayonin temppelin kiviset kasvot ovat edelleen ehdoton suosikkini!