Kambodzan Siem Reap siinsi ajatuksissa, kun jouluaaton aattona hypättiin Bangkokista viimeisinä kyytiläisinä reilun puoli tuntia myöhässä olleen minibussin kyytiin.

Matkantekoa

Olimme edellisinä päivinä tiedustelleet ja selvitelleet kulkemisvaihtoehtoja Bangkokista Siem Reapiin. Lennot ainakin joulun alla olivat suhteellisen hinnakkaita, joten päädyimme matkaamaan maateitse. Suurta hämmennystä aiheutti se, että halvinta vaihtoehtoa, minibussilla rajalle ja Kambodzan puolelta yleisellä linja-autolla Siem Reapiin, tarjottiin 200 TBH (= 5 €) hintaan. Olimme ajelleet samaan hintaan yhden matkan taksilla (ilman mittaria..) Bangkokissa ja nyt samalla hinnalla pääsisi noin 400 km matkan naapurimaahan! Nettiä selaillessa selvisi, että Khao San Roadin matkanvälittäjiltä ostetuissa ylihalvoista matkoista koituisi rajalla todennäköisesti lisäkustannuksia viisumikulujen hoitamisessa ja mahdollisissa muissa huijauksissa. Suositeltavaa olisi ottaa neljäkertaa kalliimpi, suora linja-autokyyti Siem Reapiin. Bussilippujen hankkimisen ”hankaluus” bussiasemalta ja siitä koituvat kulkemiskulut saivat meidät kuitenkin tekemään kompromissin. Uhmasimme kaikkia varoituksia ja ostimme Khao Sanin matkanjärjestäjältä minibussi-taksipaketin Siem Reapiin hintaan 650 TBH (= 16 €). Taksivaihtoehdossa bussin sijaan lupailtiin nopeampaa perillä oloa Siem Reapissa.

Minibussimatka rajalle alkoi lupaavasti, sillä olimme tunnin autossa istumisen jälkeen edelleen noin parin kilometrin päässä Bangkokin majapaikastamme! Ruuhkaisa kaupunki näytti puolensa ja ajattelin, että tätä menoa ei päästä ikinä perille. Liikenne alkoi kuitenkin hiljalleen sujua ja kuskimme pääsi käyttämään kaasujalkaansa. Minibussikyydeistä sanotaan, ettei ne ole turvallisin eikä myöskään mukavin vaihtoehto pitkien matkojen taittamiseen. Bussit on usein bookattu täpötäyteen kustannusten minimoimiseksi eikä tilaa istua tai oikoa jalkoja juurikaan ole. Lisäksi kuskit tekevät työtä urakkapalkalla, joten mitä nopeammin ajat ja olet perillä, sitä enemmän jää aikaa joko muille töille tai vapaa-ajalle. Hullusta kaahailusta on aiempaakin kokemusta Thaimaassa muutama vuosi sitten Bangkokista Ko Changille kulkiessamme. Tämän kertainen ei aivan yltänyt siihen kokemukseen, mutta kun ylämäkeen ilman minkäänlaista näkymää vastaantulevien kaistalle lähdetään ohittamaan rekkaa, niin kyllä se pieniä sydämen tykytyksiä aiheuttaa. Onneksi liikenne on valveutunutta ja vastaantulijat väistävät parhaansa mukaan.

Hieman ennen rajaa pysähdyimme lounaalle keskelle ei mitään. Kyseessä oli ilmeisesti matkanjärjestäjän sopimusravintola. Täytimme viisumilomakkeet ja maksoimme 1600 TBH/hlö (= 40 €) viisumimaksun. Eli vastoin kaikkia suosituksia viisumiasiat hoidettiin jo ennen rajaa ja siitä lystistä maksoimme luultavasti noin 400 TBH (= 10 €) ekstraa. Mutta huono siinä oli vastaankaan mitään sanoa. Sinällään ei valittamista, koska asiat kyllä sujuivat joutuisasti. Rajanylitys hoitui kävellen. Thaimaan rajalla leimattiin passit maasta poistumisen merkiksi ja muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen Kambodzan rajalla päädyttiin jonottamaan. Oppaamme, joka uskollisesti kulki mukana, sanoi, että jonossa vierähtäisi helposti tunti tai puolitoista. Jos haluaisimme, voisimme ohittaa jonon antamalla poliisille 300 TBH/hlö. Siihen mennessä 7 tuntia matkanneena maksoimme pienen pohdinnan jälkeen ilolla ylimääräistä siitä, että annettiin passit jollekin epämääräiselle henkilölle (tämä ei siis ollut poliisi..) ja lampsittiin jonon ohi ilman sen suurempia rajamuodollisuuksia. Emme olleet ainoita, meidän muut minibussikanssamatkustajat tekivät saman. Tarkistuspisteen jälkeen odottelimme hetken ja passit tuotiin leimattuina käsiimme. Siitä sitten ilmaisbussilla linja-autoasemalle, josta taksin kyydillä kohti Siem Reapia. Tässä vaiheessa selvisi myös, että olimme tehneet ihan hyvän valinnan ottamalla taksikyydin rajalta määränpäähämme. Yleinen linja-auto olisi lähtenyt vasta reilun tunnin päästä liikkeelle ja imeisesti matka-aika taksiin verrattuna olisi ollut tuplasti enemmän. Meidän matka Bangkokista Siem Reapiin kesti reilut 10 tuntia.

Kaasun tankkausta taksin takakonttiin.

Pientä ylimääräistä rahan välistä vetoa oli kyllä havaittavissa ympäri matkan. Meitä kehotettiin esimerkiksi ennen Thaimaan rajaa nostamaan bahteja ja vaihtamaan ne rieleiksi heti Kambodzan puolella, tosi surkealla kurssilla. Siem Reapissa kurssi olisi kuulemma vieläkin surkeampi. Rahan nostamisesta pankkiautomaateista Kambodzan puolella kuulemma otetaan suuret lisämaksut, minkä vuoksi se ei ole kannattavaa. Menettely aiheutti jo alun perin hieman ihmetystä, emmekä toimineet asian suhteen täysin varauksetta, vaan nostimme ja vaihdoimme pienen määrän rahaa oppaamme ”trust me” -kehotusten jälkeen. Näin jälkeen päin mietittynä se, minkä hävisimme rahan vaihdossa surkean kurssin vuoksi olisi kattanut kyllä vähän isommatkin nostosta koituneet ylimääräiset kulut. Jotain perää kyllä oppaan puheissakin oli, sillä kurssi Siem Reapissa oli tosiaan vielä huonompi. Rahan noston lisämaksut ovat ilmeisesti pankkikohtaisia, Canadian Bank ei tietääkseni ota ylimääräisiä nostomaksuja.

Kambodza – Kahden valuutan maa

Kambodzassa on käytössä maan oman valuutan Kambodzan rielin lisäksi USA:n dollarit. Yksi dollari vastaa 4000 rieliä. Hinnat ovat ainakin täällä Siem Reapissa ilmoitettu dollareina. Maksaa voit kummalla valuutalla haluat ja vaihtorahan voit saada dollareina tai/ja rieleinä, riippuu summasta. Eli ihan mukavaa harjoitusta päässälaskutaitoihin, jotta ensin saat hinnat muutettua päässäsi euroiksi ja maksun jälkeen voit vielä varmistua, että olet saanut vaihtorahat oikein!

Rielit ja dollarit sulassa sovussa.

Siem Reap

Siem Reapin vetonaula on keskustasta vajaan kymmenen kilometrin päässä sijaitsevat Angkor Watin temppelialueet. Kaupungista löytyy monen tasoista majapaikkaa aina luksuksesta budjettimatkaajan kukkarolle sopiviin vaihtoehtoihin. Oma valintamme osui Palm Garden Lodgeen, joka tarjoaa yön 11 € hintaan. Huone on perussiisti omalla kylppärillä ja ilmastoinnilla varustettu asumus. Aamupala kuuluu hintaan ja henkilökunta on ystävällistä, joten ei ollenkaan huono valinta. Majapaikan kautta tuli myös ostettua tuktuk-kierrokset Angor Watiin sekä kyydit seuraavalle etapille Seam Reapista Phnom Penhiin. Kätevää ja helppoa! Toisaalta, jos nyt tekisin päätöstä majapaikan suhteen, niin se tulisi luultavasti olemaan uima-altaalla varustettu (vaikka sitten vähän kalliimpaankin hintaan). Kaupungissa on ollut suhteellisen lämpimät kelit, parhaimmillaan feels like +34 C, joten vilvoittava uinti tekisi välillä terää.

Kaupungin halki virtaava Siem Reap -joki.

Paikallinen tuktuk.

Kaupungin keskustasta löytyy melko laajalle levittäytynyt Night Market -alue, jossa myyntiloossista toiseen myydään vaatteita, koruja, kirjoja ja koriste-esineitä. Ravintola- ja baaritarjonta on keskittynyt Pub Streetin ympäristöön, jossa on tarjolla niin paikallista kuin myös länkkäriruokaakin. Syöminkimme ovat painottuneet pääasiassa lähärikaturavintoloihin, josta saamme peruslounaan/illallisen juomineen kahdelle 6 dollarilla (= ? n. 5 €). Katujen myyntikärryissä olisi myös kaupan jos jonkinlaisia nilviäisiä kotiloista paistettuihin käärmeisiin. Toistaiseksi olen jättänyt ne suosiolla muiden maisteltavaksi.

Myyntiloossien kapeat käytävät.

Liha- ja kalatuotteiden myyntiä +30 C helteessä. Nam!

Kananmunien valmistusta. Hämäräksi jäi millaiseen muotoon munat tuosta taipuvat. Ilmeisen nestemäiseksi jäävät, sillä eräs asiakas puhkaisi reiän kuoren läpi ja näytti kulauttavan sisällön kurkkuunsa.

Pub Street.

Muutama päivä kaupungissa on tullut tallattua. Kyllähän täällä ihan viihtyy, mutta ehkei tänne tulisi ilman Angor Watin vetovoimaa. Jouluaatto meni melko arkisesti täällä Siem Reapin kaupunkioloissa. Joulu- ja Tapaninpäivänä sitten kolusimme helteisiä, toinen toistaan upeampia temppelialueita. Siitä lisää myöhemmin..

Vähän toisenlainen joulukuusi…

…ja jouluinen illallinen