Borneo oli ennen reissua hahmottelemissani etukäteissuunnitelmissa eniten odotettu paikka. Reissun kulun muututtua tammikuussa yksin matkaamiseksi, aloin empiä Borneolle menoa. Ajattelin, että menisin saarelle joskus, kun olisi pysyvämpää seuraa (seuran merkitykseen palaan myöhemmin). Ajatukset olivat tuolla tasolla aina Koh Lipelle asti, jossa tuli tunne, että nyt menen enkä meinaa.

Ajankäytön kannalta vaihtoehtoina oli siis Malesian nimimaan itärannikko Perhentian saarineen tai Malesian Borneo. Molemmat paikat ovat sellaisia, jotka ovat jääneet jo vuosien takaa pyörimään mieleeni. Perhentian saarien osalta selailin majoitusten hintoja, ja etukäteen netistä varaamalla hintataso oli turhan korkea minun budjetilleni (40 €/yö). Lisäksi eri paikoissa oli mainintoja, että saaren syrjäisemmillä osilla ei ole yksin matkaavan naisen turvallista liikkua pimeän aikaan. En usko, että Perhentian saaret on huono paikka yksin matkaavalle naiselle, mutta tämä nyt tällä kerralla vahvisti päätöstäni skipata kohde ja jättää se tulevaisuuden reissukohteeksi. Nuo varoittelut eivät tietenkään turhaan ole kirjoitettu, perustuvat siihen, että saarella on ilmeisesti tapahtunut joitakin ryöstöjä tai raiskauksia. Osittain ongelmia voi ennalta ehkäistä omalla käyttäytymisellään, mutta ei se oma varovaisuuskaan aina täydellisen turvan tae ole – missään.

Eli nokka kohti Borneon pohjois-/luoteisosaa, Sabahin osavaltiota. Matkaa Koh Lipeltä Borneolle taitoin reilu 30 tuntia. Koh Lipeltä lautalla Pakbaran satamaan, josta minibussilla Hat Yaihin, josta yöbussilla Kuala Lumpuriin, jonne saavuin aamuyöstä puoli viiden aikaan. Reilu tunti odottelua kadulla paikallisten taksikuskien kanssa ja junilla lentokentälle, jossa odottelua ja lento Malesian Borneolle, Sabahin pääkaupunkiin Kota Kinabaluun, jossa harhailin vielä vajaan tunnin etsien majapaikkaani, joka oli väärästä karttaan merkitystä sijainnista johtuen ja kyseilyistäkin huolimatta suhteellisen hankalasti löydettävissä. Sellainen taivallus siis.

Kota Kinabalun lentokentällä on kaksi erillään olevaa terminaalia. Terminaali 1 on modernimpi ja isompi terminaali, josta lähtee mm. Malesian Airlinesin lennot. Terminaali 2 on simppelimpi ja vanhempi terminaali, joka toimii ainaostaan Air Asian lennoille. Molempien terminaalien kautta on tunnin välein kulkeva lentokenttäbussiyhteys kaupunkiin (5 MYR = 1,25 €). Taksi kaupunkiin kustantaa 30 MYR (= 7,5 €).

Kota Kinabalun kaupunki (entiseltä nimeltään Jesselton ja lyhennettynä KK) toimi siis tukikohtanani, josta käsin aloin miettiä ja toteuttaa tekemisiäni Borneossa. Ensimmäisenä päivänä lähdinkin aamuisen syömisen jälkeen matkatoimistoihin tarkistamaan tarjontaa – tai oikeastaan lähdin metsästämään haaveitani. Matkatoimistokierrosten jälkeen alkoi hahmottua, mitä voin ja mitä haluan tehdä. Selvisi myös se, että yksin matkaavalle kaikki on kalliimpaa, eikä kaikkia retkiä ole edes mahdollista yksin toteuttaa, vaan retkien järjestämiseen vaaditaan vähintään kaksi henkeä. Tämä siis edellyttää, että joko saat bongattua ja houkuteltua jonkun toisen reissaajan samalle retkelle tai löydät sellaisen matkanjärjestäjän, joka ottaa yhteystiedot ylös ja ilmoittaa, mikäli retkelle on jonain päivänä muitakin lähtijöitä. Eli omien aikataulujen suhteen täytyy löytyä joustoa, mikäli jotakin mielii tehdä ja nähdä. Isommissa, yön yli retkipaketeissa privaattiretket ovat suosittuja, jolloin yksin matkaavaa ei monestikaan sysätä muuhun porukkaan, vaan täytyy odotella toista yksin matkaaja… Hankalaa. Voin sanoa, että usko meinasi välillä loppua, ja ajattelin, että tänne asti tulin ja näenkö mitään. Okei, ehkä tuo oli nyt vähän ylireagoitua, mutta tosiasia on, että yksin ei ole niin yksinkertaista varailla pakettiretkiä. Ja jos sellainen on mahdollista, niin niistä saa sitten maksaa jonkin verran enemmän, kuin jaetusta matkasta. Mutta toki siinä on omat hyvätkin puolensa, kuten esimerkiksi omat privaattioppaat! Ja niin, aina on mahdollista touttaa tiettyjä asioita myös omatoimisesti edullisemmin. Mutta kaikessa sekään ei toimi.

Kota Kinabalun keskustassa on kontrastia. Keskustasta jokainen reissaaja voi löytää tiensä perusmarketeille (päivä- ja iltamarketit, kalojen ja merenelävien wet market sekä sunnuntaisin järjestettävä sunday market). Filipino marketin kapeat ja matalat käytävät puolestaan tarjoavat käsitöitä ja matkamuistoja – made in ???. Katukojujen seasta voi päätyä viilentymään modernimpaan kauppakeskukseen, josta löytyy eurooppalaisille tuttuja merkkiliikkeitä pahimpaan shoppailunälkään. Keskusta-alueen ulkopuolelta löytyy lisäksi museoita ja moskeijoita sekä Tanjung Arun pitkät hiekkarannat. Itse en ollut suuremmin kaupunkinähtävyysbongaustuulella, sillä minun intressini, niin kuin varmasti monen muunkin Borneoon saapuvan, oli saaren uskomattoman luonnon tarjoamat nähtävyydet.

Toki kaupungissa viipymisen aikana tuli nähtyä keskustaa ja lähialueita. Suuri apu paikkoihin perehdyttämisessä oli paikallinen uusi tuttavuuteni, Ainun, johon tutustuin päiväretkelläni Proboscis-apinoiden luo (retkestä kirjoittelen erikseen). Ainun oli super ystävällinen ja aidon innostunut opastamaan minua ja näyttämään paikkoja kaupungissa sekä kertomaan kulttuuristaan.

Toteutimme Ainunin kanssa yhden päivän saarihyppelyretken Kota Kinabalun edustalla sijaitsevaan Tunku Abdul Rahmanin Marine Parkiin. Saarille järjestetään päiväretkiä, mutta saarille voi mennä myös omatoimisesti. Veneitä kulkee Jesselton Point lauttaterminaalista ja venematka kestää noin 15 minuuttia. Vierailimme Pulau Mamutikilla, Pulau Manukanilla ja Pulau Sapilla. Jokaisella saarella oli snorklausmahdollisuus rannalta käsin. Suosikkini oli Manukanin saari, joka oli näistä saarista suurin ja mielestäni tarjosi mielenkiintoisimman snorklauspaikan. Saarella oli myös majoitusmahdollisuus. Täytyy kyllä sanoa, että merellinen monimuotoisuus on valtava. Joka kerta, kun olen käynyt snorklaamassa näen jotain uutta, jota en ole aiemmin nähnyt. Saaret ovat melko suosittuja niin turistien kuin paikallistenkin keskuudessa, joten omaa rauhaisaa paikkaa joutui hieman etsimään.

Ainunin kanssa käytiin myös Kota Kinabalun Sabah -museossa, jossa on esillä muun muassa Sabahin historiaa ja luontoa sekä perinteisiä sabahilaisia taloja esittelevä Heritage Village. Museokierroksen jälkeen suuntasimme lentokentän tuntumaan Tanjung Arun rannalle katselemaan auringon laskua. Rannan pohjoisosissa sijaitsee myös paikallisten keskuudessa suosittu ruokakeskittymä, jossa täytimme vatsamme ennen päivän viimeistä etappia Signal Hillin näköalapaikkaa.