Amazing Borneo! – Osa 2: Orankeja ja nenäapinoita

Jos jostain olen haaveillut pienestä pitäen, niin apinoista! Kaikki on kenties lähtenyt lapsena nähdystä Tarzanista… Muistan hyvin kuinka kovasti lapsena olisin halunnut oman simpanssin. Silloin harmikseni, mutta näin jälkeen päin ajateltuna (sekä minun että simpanssin) onneksi, apinoiden pito lemmikkinä Suomessa ei ole sallittua. Tyydyin siis hoivaamaan punaisiin shortseihin puettua pehmolelugorillaa, joka oli kyllä ylisöötti sekin! Valitettavasti monissa maissa apinoita pidetään lemmikkeinä… ja tälläkin reissulla olen nähnyt useampia pantoihin sidottuja makakeja ja gibboneita. Vaikka kuinka suloisia eläimiä apinat ovatkaan, on niiden parempi elää omassa elinympäristössään. Luonnon, ei ihmisten, keskellä.

Maailman kolmanneksi suurimman saaren, Borneon sademetsä on 140 miljoonaa vuotta vanhaa ja lukeutuukin yhdeksi maailman vanhimmista sademetsistä. Borneon eläimistö ja kasvisto on ainutlaatuinen ja erittäin rikas. WWF:n mukaan saaren metsät kattavat 6 % maailman biodiversiteetistä. Sademetsissä elää monia uhanalaisia lajeja kuten orankeja, borneonnorsuja sekä sumatransarvikuonoja. Kasvien osalta metsistä voi löytää maailman suurimman kukan rafflesian, lihansyöjäkasveja (pitcher plant), noin 3000 erilaista puulajia sekä noin 1700 eri orkidealajia. Monet Borneolla elävistä lajeista on endeemisiä, eli kotoperäisiä, eikä niitä esiinny muualla maailmassa.

nenäapinoita ja tulikärpäsiä

Yksi vain Borneossa elävistä eläimistä on nenäapina (Proboscis monkey, Nasalis larvatus). Nenäapinat omaavat nimensä mukaisesti melko mahtipontisen nenän. Naarailla ja nuorilla nenäapinoilla nenä on pystyssä, kun taas vanhemmilla uroksilla nenä on roikkuva ja sillä voi olla pituutta kymmenenkin senttiä. Nenäapinat syövät pääsäntöisesti ainoastaan joen varsilla elävien puiden lehtiä ja hedelmiä. Nenäapinat elävät matalissa metsissä jokien varsilla ja rannikon soisilla alueilla.

Lähdin metsästämään (kamerallani) nenäapinoita Kota Beludiin. Kota Belud sijaitsee noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä Kota Kinabalusta pohjoiseen. Kota Kinabalusta käsin retkiä järjestetään myös kaupungin eteläpuolelle Klias-joen eri osiin. Kaikki tarjotut veneretket pitävät sisällään myös auringonlaskun jälkeen tulikärpästen ihastelua. Itse olen tulikärpäsiä jo aiemmin nähnyt Kambodzassa, joten oma mielenkiintoni kohdistui nenäapinoiden näkemiseen. Selvittelinkin etukäteen, että paikasta riippuen toisaalla retket ovat keskittyneet enemmän tulikärpäsiin ja nenäapinoiden näkemismahdollisuudet ovat heikommat kuin toisaalla. Täyttä varmuutta nenäapinoiden ja tulikärpästen näkemiseen ei tietenkään ole minkään retken osalta. Retkillä nähdyt nenäapinat ovat villeinä eläviä yksilöitä, joten se, minne ryhmä asettuu illallistamaan riippuu päivästä ja ilmasta. Tulikärpästen näkeminen voi myös olla ongelmallista sateisena ja tuulisena päivänä. Minulla kävi tuuri retken onnistumisen suhteen. Nenäapinat löydetiin noin puolen tunnin veneajelun jälkeen läheltä satamaa, josta veneellä alunperin lähdettiinkin. Apinat olivat evästämässä puiden oksilla. Myös ryhmänjohtaja uros bongattiin. Iso kuin mikä! Valitettavasti tiheän kasvillisuuden vuoksi kuvaus oli hankalaa. Nenäapinoiden jälkeen nautimme illallisen meren rannalla auringonlaskua ihastellen. Illallisen jälkeen palasimme joelle, jossa odotti valoshow. Tulikärpäset loistivat joen varren mangrovessa kuin valosarjoin koristellut puut konsanaan. Osa kärpäsistä lensi myös luoksemme veneeseen ja asettui kevyesti käden päälle lepäämään. Myös tähtitaivas ja linnunrata loistivat pimeässä Borneon illassa.

Illallisseuraa. Ensimmäinen kerta, kun lehmä on tullut kerjäämään makupaloja ruokapöydästä. Ja se tosiaan teki sitä, isolla päällään ja pitkällä kielellään :)

metsän ihmiset eli orangit

Orangit , malajin kielellä “metsän ihmiset”, ovat maailman suurimpia puissa eläviä nisäkkäitä. Orankeja (Orangutan, Pongo) on elänyt aikoinaan kattavasti lähes koko Kaakkois-Aasian alueella, mutta nykyään orankeja elää luonnossa ainoastaan Borneon ja Sumatran saarilla. Borneonoranki on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi ja arvioiden mukaan Borneon saarella elää noin 45 000 – 69 000 yksilöä. Orankien elinympäristöä uhkaa pirstoutuminen, kun muuan muassa kaivosteollisuus, metsäteollisuus, maatalous ja palmuöljyplantaasit valtaavat uusia alueita sademetsistä. Valitettavasti orankeja päätyy myös ravinnoksi ja orankien poikasia lemmikeiksi. Myös metsäpalot ovat suuri ongelma ja uhka orangeille. Orangin poikaset elävät äitinsä hoivissa kuusi vuotiaiksi asti.

Suuntasin Kota Kinabalusta noin 45 minuutin ajomatkan päässä olevaan Shangri-La Rasa Rian suojelualueelle. Alue on osa Rasa Ria Resorttia ja se toimii orankien ensiasteen kuntoutuspaikkana. Tällä hetkellä Rasa Rian alueella asustaa kaksi orpona löydettyä orankipoikaa, Kolapsis ja Itiban. Orangit ovat noin viiden vuoden ikäisiä. Kuntoutuksen tarkoituksena on opastaa orangit elämään luonnossa ja oppimaan riittävät kiipeilytaidot viidakossa selviämiseen. Orankeja ruokitaan säännöllisesti ja ne saavat liikkua vapaasti alueella. Aluetta ei ole sen suuremmin aidattu, mutta orangit ovat riippuvaisia ihmisten tarjoamasta avusta ja ne pysyvät metsäisellä suojelualueella. Orankeja on mahdollista päästä katsomaan ruokinta-aikaan maksua vastaan. Päivittäinen ihmismäärä on rajattu ja ruokinta-alueella tulee vaalia hiljaisuutta. Kun orangit omaavat riittävät taidot ja luottamuksen puissa kiipeilyyn, siirretään ne Sabahin itäisissä osissa Sepilokissa sijaitsevaan suurempaan orankien kuntoutuskeskukseen (Sepilok Orangutan Rehabilitation Centre). Sepilokin alue kattaa 43 neliökilometriä suojeltua aluetta, jossa orangit itsenäistyvät ja oppivat elämään, pärjäämään ja selviytymään luonnossa – ilman ihmistä.