Hyppäsin aamulla minibussin kyytiin Koh Lantalla. Kyyti vei muutamien mutkien kautta satamaan, josta astuin lauttaan. Edessä oli viiden tunnin lauttamatka kohti Koh Lipeä, tuttua saarta, jossa vierailin alkureissustani joulukussa 2014.

Olin innoissani. Enkä vain siksi, että määränpäänä oli valkoiset hiekkarannat ja kirkkaat vedet, vaan lähinnä siksi, että puolessa välissä merimatkaani lauttaan astuisi tuttuja ja rakkaita ihmisiä Suomesta: siskoni perhe Piia, Rami ja rakas kummipoikani Oliver sekä heidän ystäväpariskunta Veera ja Ville. Huippua♥. Kuusi päivää yhteistä oleilua ja lomailua loisto seurassa. Ja mikä myöskin oli tervetullutta vaihtelua: juttelua suomeksi monta päivää putkeen! Olen nimittäin yllättynyt, kuinka vähän suomalaisiin olen tällä reissulla törmännyt..

Osan ajasta vietimme Koh Lipellä ja osan ajasta läheisellä Koh Tarutaon kansallispuiston saarella Koh Adangilla. Koh Lipellä majoitun samassa osoitteessa kuin edellisellä kerrallani, eli kotoisassa bambubungalowissa. Saaren osalta olenkin jo kirjoitellut aiemmin. Mikä edelliseen joulukuun vierailuun nähden oli kuitenkin muuttunut, oli se, että joulukuussa roskainen ja suurien aaltojen Sunrise beach oli siistitty sesonkikauteen ja rantavesi oli isojen aaltojen sijaan tyyni ja loisti kirkkaan turkoosina. Eli ei hullumpi paikka majoittua sekään ranta. Lipellä rakenneltiin hiekkalinnoja, uitiin, snorklailtiin, syötiin ja nautittiin..

Koh Adangin osalta muu porukka oli varannut jo hyvissä ajoin majoituksen. Koska Adang on osa Tarutaon kansallispuistoa, siellä ei ole resorttia toisen perään vaan ainoastaan kansallispuiston omat fasiliteetit, samoin kuin Tarutaon saarella, jossa vierailin joulukussa 2014. Koska oma saarelle meno vahvistui vasta myöhemmin, oli saaren parikymmentä bungalowia jo kaikki varattuja siinä vaiheessa. Ei hätää, päätettiin, että saarelle saavuttaessa riippuen bungalowin koosta majoittuisin joko siskon perheen bungalowissa tai sitten kansallispuiston teltassa. Bungalowi osoittautui sen verran suureksi, että sinne oli mahdollista saada “extra bed”. Lisävuode tarkoitti täällä lattiamajoitusta ja patjan virkaa toimitti peitto. Eli ei mikään pehmein paikka nukkua laattalattialla, mutta uni kuitenkin maistui hyvin. Todettiin, että minun lattiamajoitukseni ei tainnut olla juurikaan kovempi alusta nukkua kuin bungalowin suhteellisen joustamaton ja kovapohjainen sänky :).

Adang oli sitä luksusta, mitä Thaimaan muutkin kansallispuistosaaret ovat tarjonneet. Rauhallista menoa, yksi ravintola (josta oli alkuajasta loppu lähes kaikki raaka-aineet..joten valinnan varaa ei suuremmin syömisten suhteen ollut, mutta annokset oli maukkaita ja tulisia!), tyhjänä loistavaa rantaa, kirkkaita vesiä ja lähellä oleva luonto. Ranta oli upea ja rannalta käsin pääsi snorklaamaan loistokkaiden korallien joukossa. Snorklauspaikka oli samaa tasoa, kuin mitä Koh Lipeltä tehty snorklausreissu tarjosi joulukuussa. Taas näkyi uusia kaloja, joita en ole aiemmin nähnyt. Bongasin yhden ison meduusan ja mureenoitakin kurkisteli kivien välistä. Vuoroveden laskiessa alkoi korallit olla sen verran lähellä, että snorklaus lähestyvien korallien, merisiilien ja mureenojen kanssa alkoi käydä pelottavaksi (ainakin minulle). Oikealla ajoituksella kuitenkin erinomainen paikka snorklaukseen!

Veeran ja Villen kanssa otimme muutamat urheilusessiot. Sandaaleilla suoriuduimme viidakkopolkua pitkin 3 km päässä olevalle vesiputoukselle. Paikan päällä alkoi hahmottua, että miksi vesiputouksen nimi oli Pirate waterfall eikä esimerkiksi Paradise waterfall. Eli määränpäässä ei odottanut henkeä salpaavan kaunis vesiputous virkistävine vesialtaineen, vaan vesi solisi kivikkoisessa maastossa eikä uimiseen soveltuvia lampia näkynyt. Emme tosin lähteneet kovin kauas etsimään vesilähdettä, joten voi olla, että missasimmekin sen koko kauneudessaan. Totesimme, että kävely oli hyvää urheilua ja palasimme hikisinä takaisin leiriimme, jossa odotti vilvoittava ja kirkas merivesi. Toisena päivänä, edellisen päivän vesiputousseikkailun tarjoamasta kuumuudesta viisastuneena, suuntasimme aamuauringon sarastaessa ja ilman vielä ollessa suhteellisen viileä (jos tropiikissa sellaista nyt voi ylipäätään tuntea) saaren näköalapaikalle. Näköalapaikkoja on kolme, ja mikä loogista, ylimmältä ja viimeiseltä näköalapaikalta, viewpoint 3:lta oli parhaimmat maisemat. Kipuaminen ylös pysähtelyineen ja valokuvauksineen kesti noin 45 minuuttia. Näköalapaikalta avautuu mukava näkymä Koh Lipen saarelle.

Kuusi päivää tuttujen seurassa oleilua. Aika meni nopeasti, mutta nautin joka hetkestä! Kiitokset vielä koko poppoolle ihanasta ajasta♥!! Vähän haikea mieli tuli, kun vilkutin viimeiset heipat muulle porukalle, joka suuntasi kulkunsa kohti uutta määränpäätä, Koh Mookin saarta. Itse jäin muutamaksi päiväksi vielä Koh Lipelle suunnittelemaan, että mihin sitä seuraavaksi suuntaisi :).