Bali – monen lomailijan kestosuosikkimatkakohde. Minulle Bali ja koko Indonesia oli uusi tuttavuus maahan saapuessani. Balia ovat monet hehkuttaneet, mutta olen myös kuullut tyytymättömyyttäkin saarta kohtaan. Minkälainen Bali minulle sitten näyttäytyi?

Vietin Balilla Indonesiassa oleskeluajastani (30 päivästä, jonka viisumi salli) noin puolet, eli pari viikkoa. Yhtäjaksoisesti en kuitenkaan saarella ollut, vaan välillä vierailin muilla saarilla (Gili Meno, Nusa Lembongan, Java). Yllätyksekseni päädyin Balilla viettämään suurimman osan ajastani Kutalla, yhdellä saaren kansoitetuimmista ja turistien valloittamista alueista.

Balin eteläkärjen länsirannikolla sijaitsevat Kuta, Legian ja Seminyak ovat siis saaren suosituimmat lomailukohteet. Alueet ovat kaikki saman, kilometrejä pitkän hiekkarannan varrella. Ranta täyttyy ihmisistä ja meri aalloissa poukkoilevista surffilaudoista. Kadut pursuavat turisteille suunnattuja pieniä putiikkeja, surffityylistä vaatetusta tarjoavia merkkiliikkeitä, kaikkien makuun sopivia ravintoloita sekä muusikin täyteisiä yökerhoja. Siis kaikkea sitä, mitä lomailija tarvitsee viihtyäkseen – jos siis tarvitsee ja jos siis viihtyy. Itse olen sitä tyyppiä, että jos minulla olisi ainoastaan kaksi viikkoa aikaa viettää lomaa lämpimässä ja haluaisin täydellistä rentoutumista, niin saattaisin valita Balin eteläkärjen sijaan toisen, rauhallisemman kohteen. Mutta tällä kertaa minun oli hyvä olla myös Kutalla.

Miksi sitten viihdyin alueella? Yksi syy oli se, että reissuni alkoi olla loppusuoralla ja halusin viettää viimeisen viikkoni yhdessä, tutussa paikassa, ilman suurempaa tarvetta tehdä tai nähdä uutta ja ihmeellistä. Ja koska olin jo aiemminkin alueella oleillut ja viihtynyt, niin miksi en sinne palaisi. Toinen syy oli paikalliset ihmiset, joihin tutustuin Kutalla – ihastuttavat ja iloiset indonesialaiset. Vaikka Kutan aallokkoinen ranta ei tarjonnut uimiseen parhaimpia puitteita, soveltui ranta erinomaisesti surffauksen harjoitteluun (tai sen katseluun…). Rannalla oli ihmismassoista huolimatta rento tunnelma. Ja jos omaa rauhaa kaipasi, niin auringonlaskun jälkeen rannalla sai istuskella ihan keskenään. Pimeässä aaltojen pauhua kuunnellen.

Yksin (tai varmaan kaksinkin) rannalla kävelevän länsimaalaisen kannattaa varautua toimittamaan valokuvamallin virkaa, sillä paikalliset, pääsääntöisesti koululaiset ovat innokkaita ottamaan selfieitä ja ryhmäkuvia ulkomaalaisten kanssa. Koululaiset harjoittelevat samalla innokkaasti myös englantia. En voinut kuin hymyillä, kun rannalla ollessani näin jonkun lähestyvän minua kameran kanssa. Yleensä yhdestä valokuvasta alkoi ketjureaktio, jota kesti tovin ennen kuin viimeisetkin ihmiset kaikkosivat ympäriltäni ja onnistuin jatkamaan matkaani… Voinkin todeta, että indonesialaisilla on varmasti rutkasti enemmän kuvia minusta kuin mitä minulla on kuvia itsestäni koko viiden kuukauden reissuni ajalta :) !

Vaikka turismi pyörittääkin Kutaa ja alue on suurelta osin hautautunut lomailijoita palvelevien hyödykkeiden alle, voi silmät auki pitävä matkaaja löytää alueelta vielä jotain alkuperäistä ja perinteikästäkin. Paikallista ruokaa saa lähes kaikista ravintoloista, mutta paikallisen katuravintolan/warungin löytäminen Kutalla vaatii jo hieman etsimistä. Sellaiseen päätyäkseen tarvitseekin poiketa syrjäisemmille sivukaduille. Vatsa ja kukkaro kiittävät!

Balin valtauskonto on muusta islamistisesta Indonesiasta poiketen balilainen hindulaisuus, mikä näkyy myös vahvasti katukuvassa. Teiden varsilta voi bongata suitsukkein, kukin, keksein ja muin uhrilahjoin koristeltuja alttareita ja temppeleitä. Lähes jokaisen kaupan portailla, taksin ohjauspaneelin päällä ja rantahietikolla voi nähdä pienillä, punotuilla alustoilla olevia uhrilahjoja. Tempeleissä järjestetään usein seremonioita ja sopivalla ajoituksella myös turisti voi päästä katsomaan ja kokemaan paikallista tunnelmaa (ilman, että varta vasten menee ja maksaa turisteille suunnatusta esityksestä). Itseäni onnisti ja ohikulkumatkallani päädyin katsomaan barong tanssia majapaikkani lähellä olevan temppelin piha-alueelle. Montaa turistia ei katsojien joukossa ollut, mutta meille uteliaille osoitettiin ystävällisesti tietä seremonian näkemiseksi. Tanssitarinassa on kyse hyvän Barongin ja pahan Rangdan välisestä taistelusta.  Melkoinen rituaali hypnoottisine musisointeineen, vaikuttavine puvustuksineen, omaperäisine tansseineen ja tanssin jälkeen lähes transsitilaan vaipuvine, Rangdan lumouksesta itseään tikareilla satuttavine, maahan lyhistyvine ja pahoinvoivine ihmisineen. Barongin valamat hyvät loitsut kuitenkin suojaavat (useimmiten) näitä ihmisiä/sotureita loukkaamasta itseään terävillä tikareillaan. Mielenkiintoinen ja ensikertaa nähtynä hieman pelottavakin pala kulttuuria!

 

Kutan alueelta on helppo lähteä  tekemään tuttavuutta myös Balin muihin osiin. Erilaisia päiväretkiä järjestetään muun muassa temppeleille, tulivuorille ja riisiterasseille. Oman auton vuokraus kuljettajineen on hyvä vaihtoehto, mikäli haluaa itse päättää minne kulkunsa suuntaa.  Saari tarjoaa monipuolista nähtävää ja upeita paikkoja. Itseltäni jäikin vielä monet päänähtävyydet koluamatta, koska otin rennosti viimeisen reissuviikkoni – ehtiihän sitä toisella kerralla sitten :)

Terima kasih Bali, Terima kasih Indonesia!