Totaalinen vastakohta kansallispuistossa vietetylle ajalle oli saapua yli 8 miljoonan ihmisen asuttamaan Thaimaan pääkaupunkiin Bangkokiin. Ihmisvilinää, katukojujen kaupustelijoita, yli-innokkaita tuktukkuskeja, massiivisia autoruuhkia, loistokkaita temppeleitä, taivaisiin kohoavia pilvenpiirtäjiä ja kolhiintuneita kadunkulmia. Bangkok on lähes kaikkea.

Majoituksen olimme ottaneet reppureissajaghettonakin tunnetun Khao San Roadin läheisyydestä. En ole aiemmin kyseisellä alueella käynyt, mutta täytyy myöntää, että olin positiivisesti yllättynyt alueen viihtyisyydestä. Ehkä odotuksissani olin jo valmistautunut näkemään ja kohtaamaan ties mitä.. Alueesta, kun on paljon kirjoitettu, että meininki on lähtökohdistaan hyvin pitkälle riistäytynyt käsistä. Sitä se toki jollain tasolla olikin ihmismääristä ja bileravintoloista päätellen, mutta olin kyllä odottanut vielä enemmän överimpää ja ylitseampuvampaa meininkiä. Khao Sanin alue on mukavan kompakti, turistitavaraa ja vaatteita on tarjolla koko kadun matkalta ja enemmänkin. Lähialueen katuravontoloista on varaa valita. Ruoat ovat enemmän kuin maistuvia ja vieläpä edullisia. Juhlatunnelma ja basson jytke ovat iltaisin ylimmillään, viikonpäivästä riippumatta. Tulihan sitä itsekin yksi ilta juhlittua oikein tanssiravintolan puolelle asti, mistä kyllä seuraavan päivän hieman heikompi happikin muistutti.. Ehkä parasta ja leppoisinta antia on käyskennellä alueella ja katsella kadun elämää. Jos mielii rauhaa ja autenttista thaimaalaista tunnelmaa, niin Khao Saniin ei kannata suunnata. Mutta jos löytyy virtaa juhlia tai vaikkapa tehdä viime hetken tuliaisostokset, niin kannattaa alue käydä tsekkaamassa. Khao Sanista joko pitää tai sitten ei. Itselleni kyseinen paikka tuli ehkä sopivaan saumaan rauhallisen kansallispuisto-oleilun jälkeen. Ja kun on aikaa reissata, niin miksipä ei viihtyisi.

Olen käynyt aiemmin kerran Bangkokissa muutaman päivän visiitillä pari vuotta sitten. Silloin tuli pyörittyä Silomin kaupunginosan, Lumphini parkin vehreän kaupunkipuiston ja Central Worldin kauppakeskittymän alueilla. Tällä kertaa suuntana oli muut alueet. Olin etukäteen ajatellut, että kaksi asiaa haluan Bangkokista nähdä: iltaisen kaupungin korkeuksista käsin ja Wat Phon temppelialueen Makaavan Buddhan.

Vaihtoehtoisia pilvenpiirtäjiä kattoravintoloineen Bangkokissa riittää. Me otimme suunnan Pratunamissa sijaitsevaan Baiyoke Sky Toweriin ilmaisen näköalan toivossa. Olimme nimittäin bonganneet Matkaopas-lehdestä tiedon, että näköalatasanteelle olisi vapaapäsy. Kuinkas ollakaan hotellin aulaan astuessamme näimme lipunmyyntitiskin, jossa kaupiteltiin lippuja näköalapaikalle 400 TBH/hlö (10 €/hlö). Tarkastelimme tilannetta ja hissijonosta päätellen ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ostaa liput korkeuksiin tai palata takaisin hotellille ilman näköalaa kaupungin ylle. Päädyimme ensimmäiseen vaihtoehtoon ja maksoimme hieman mukisten hinnakkaan hissimatkan 83. kerrokseen. Lipun hintaan sisältyi yksi juoma yläilmoissa sijaitsevassa barissa, joten ihan pelkkään maiseman katseluun rahoja ei tuhlattu. Pinacolada ja näköalat maistuivat – tosin suolaiseen hintaan! Baarikerrosta ylempänä oli vielä pyörivä ulkoilmanäköalatasanne, josta verkkoaidan takaa onnistui tähyillä kaupunkia. Korkeuksissa olisi ollut tarjolla myös meidän budjetille ylikallis (n. 1000 TBH/hlö = 25 €/hlö) buffet-illallinen. Kävimme mielenkiinnosta kiertämässä kyseisen kerroksen ja ruokatarjonnan läpi. Olisihan siltä saanut jos jonkinlaista ruokaa, tosin ähky olisi iskenyt ennen kuin puolia olisi ehtinyt maistamaankaan. Mauista en sitten tiedä, olisivatko olleet kohdallaan saati voittaneet meidän katukeittiöstä nautitun pad thai -annoksen (50 TBH/annos = 1,3 €) tarjoaman makuelämyksen.

Wat Phon temppelialue (Temple of the Reclining Buddha, viralliselta nimeltään Wat Phra Chettuphon Wimon Mangkhlaram Ratchaworamahawihan) sijaitsi kävelymatkan päässä Khao San Roadilta. Matkan varrella meille tuli pariin eri otteeseen paikallinen tuktuk-yrittäjä kertomaan, että alue aukeaa vasta klo 14 ja he voisivat sitä ennen kierrättää 20 TBH:lla/hlö (n. 0,50 €) muutamia muita buddhia, nähtävyyksiä, ravintoloita ja kauppoja katsastamaan. Juu, ei kiitos. Näistä huijausyrityksistä oli varoiteltu niin Lonely Planetissa kuin myös syksyllä näkemässäni tv-ohjelmassa, jossa esiteltiin eri suurkaupunkien tyypillisimpiä huijaustapauksia. Jatkoimme siis sinnikkäästi matkaa Makaavan Buddhan luo. Ja sieltähän se löytyi aamu kahdeksasta lähtien avoinna olleiden porttien takaa päivystämästä (auki joka päivä klo 8-17). Alueelle suuntavan kannattaa vaatetuksessaan ottaa huomioon, että olkapäät ja polvet tulisi olla peitettyinä. Paikan päällä kyllä jaettiin limenvihreitä kylpytakin kaltaisia vaatetuksia niille, joilla asu oli liian paljastava. Sitä voi sitten kukin paikalle menijä miettiä, että haluaako poseerata makaavan budhan edessä lainatussa kaavussa (joka tosin sekin tuo oman mausteensa ja tunnelmansa virailuun) vai omissa vaatteissaan.

Vaikka en olekaan mikään innokas suurkaupunkifani niin pidän Bangkokin tunnelmasta. Kadulla käytävä kauppa ja elämä tuo leppoisan fiiliksen ja isoille kaupungeille tunnusomainen kiire on tiessään.  Kaupunkia on helppo koluta halpojen tuktukien ja taksien kyyditsemänä. Takseissa on suositeltavaa käyttää mittaria, jolloin matka taittuu usein edullisempana. Halukkaita mittarien käyttäjiä taksikuskit eivät kuitenkaan ole, vaan hintoja pyritään sovittelemaan. Chao Phraya -joen aallokkoissa kulkevilla jokiveneillä kulkeminenkin on oma elämyksensä (ainakin jos menee pummilla, niin kuin me vahingossa teimme..). Jokea pitkin kulkeminen on nopeaa ja kaupunki näyttäytyy toisenlaisesta perpektiivistä kuin tuktukin kyydistä vilkuilemalla.