Ho Chi Minh Cityssä on noin 5 miljoonaa moottoripyörää, skootteria, mopoa ja/tai moottoroitua polkupyörää. Sama määrä siis kuin Suomessa on asukkaita! Siitä voikin päätellä, että kun mopot on ahdettu yhden kaupungin alueelle, on liikenteessä melkoinen vilinä.

Ho Chi Minh City (HCMC), toiselta nimeltään Saigon, on asukasluvultaan Vietnamin suurin kaupunki ja maan taloudellinen keskus. Ensisilmäyksellä voisi ajatella kaupungin olevan Vietnamin pääkaupunki, mutta sitä se ei ole, vaan maan pääkaupunki on pohjoinen Hanoi. Ydinkeskusta-alueelta löytyy loistokkuutta hienoine hotelleineen ja kalliine kauppoineen. Oman tunnelmansa ja eksymismahdollisuuden puolestaan tarjoavat isoilta kaduilta korttelien sisään johdattelevat pienet sokkeloiset kadut/kulkuväylät.

Kaupungin katunäkymää.

1800-luvun lopulla rakennettu Notre Damen katedraali.

Postilla on komeat puitteet vuonna 1891 valmistuneessa ranskalaistyylisessä rakennuksessa.

Kaupungissa oleskelumme ajaksi meille tarjoutui loistomahdollisuus majoittua Renen kaverin Tonyn ja hänen kämppiksensä Kimin luona. Eli ei tarvinnut sen enempää lähteä majoituspaikkaa metsästämään. Itse asiassa molemmat asukit tarjoavat myös sohvasurffausta, joten paikassa majoittuu toisinaan myös muita matkaajia. Eipä olisi juuri leppoisammin voinut asiat mennä: majoitus kävelymatkan päässä keskustasta, paikallisoppaat käytettävissä ja loistoseuraakin vielä kaupan päälle. Ja kävipä vielä niinkin hauska yhteensattuma, että Kimin kanssa olemme samalla alalla, joten geologistakin keskustelua oli ilmassa :).

Ho Chi Minh Cityssä vierailimme War Remnants museossa, jossa on esillä Vietnamin sodasta kertovia faktoja valokuvineen ja sotakalustoineen. Museo oli kolmessa kerroksessa ja vaikka museo ei tilana kovin suuri ollutkaan, sain kulutettua aikaa museossa lähes kolme tuntia! Koskettavin ja pysäyttävin näyttelyn osa-alue oli sodassa käytettyjä kemikaaleja (agent orange ja napalmi) ja niiden vaikutuksia esittelevä tila. Agent orangea käytettiin kasvillisuuden tuhoamiseen metsissä piileskelevien Vietkongin sissien paljastamiseksi. Vietnamin sodan aikaisten välittömien vaikutusten lisäksi agent orangelle ja sen sisältämälle dioksiinille sodan aikana altistuneet ja heidän jälkipolvensa kantavat yhä raskasta taakkaa sodan pitkäaikaisvaikutuksista. Kemikaalille altistumisen seurauksena syntyvillä jälkipolvilla tavataan edelleen, 40 vuotta sodan päättymisen jälkeenkin, rakenteellisia epämuodostumia.

Sotakalustoa War Remnants museon pihalla.

Tuhottua mangrovemetsää.

Lukuisten maiden kansalaiset vastustivat USA:n joukkojen toimia Vietnamissa, Laosissa ja Kambodzassa. Museossa oli esillä valokuva Helsingissä 15.2.1970 järjestetystä mielenosoituksesta.

Juliste.

War Remnants museon lisäksi kävimme Cu Chi tunneleilla, jotka sijaitseva noin 40 kilometrin päässä Ho Chi Minh Citystä. Maanalaista tunneliverkostoa on yhteensä 250 km ja tunnelit ulottuvat HCMC:stä aina Kambodzan rajalle asti. Tunnelit olivat kansallisen vapautusrintaman, Vietkongin sissien käytössä Vietnamin sodan aikaan. Vietkongin sissit taistelivat Etelä-Vietnamin ja Yhdysvaltojen armeijoita vastaan. Tunneliverkostolla oli suuri strateginen merkitys Vietnamin sodan aikana. Tunneliverkosto koostui taisteluihin käytetystä tunneleista sekä syvemmällä maan sisällä olevista oleskelutiloista, keittiöistä, asepajoista, sairaaloista ja varastoista. Tunnelit ja rakenteet olivat naamioitu huolella ja niiden havaitseminen maastosta tai ilmasta käsin oli tehty vaikeaksi. Tunnelit ovat olleet kooltaan vain 60 cm leveitä ja 80 cm korkeita, joten ahtaanpaikan kammosta ei ole ollut tietoakaan. Tunneleissa asui ja taisteli sodan aikaan noin 16 000 ihmistä. Turistit pääsevät alueella testaamaan tunneleita noin 30-40 metrin matkalla. Tunneleita on kuitenkin tältä osin suurennettu, eli ne eivät ole enää alkuperäisessä koossaan. Mutta voin sanoa, että kyllä se ahtaus, polvien kolotus ja maitohappo reisilihaksissa tuntui tuolla suurennetulla luolaosuudellakin!

Cu Chi tunneleiden kapeat suuaukot sulautuivat hyvin maastoon.

Tunnelissa.

Cu Chissa tehtiin paljon erilaisia ansoja vihollisten torjumiseksi. Kuvassa esimerkki yhdestä käytössä olleista ansoista.

Vietnamin sota päättyi vuonna 1975. Kaksikymmentä vuotta kestäneen sodan aikana 3 miljoonaa vietnamilaista kuoli (joista 2 miljoonaa oli siviilejä), 2 miljoonaa ihmistä haavoittui ja 330000 ihmistä katosi.

Yksi perinteikkäimmistä vietnamilaisita ruoista on Pho-keitto. Maistoin ensimmäistä kertaa keittoa Ho Chi Minh Cityssä, ja täytyy sanoa, että pidin siitä todella paljon. Pho on siis nuudelikeittoa, joka tarjoillaan kanan tai naudanlihan sekä pähkinärouheen ja yrttien, kuten korianterin, kanssa. Paikalliset syövät Phota aamuisin ja iltaisin, ja sitä on saatavilla lähes jokaisesta katukojusta, missä ikinä kuljetkaan. Täytyy sanoa, että ennen reissuani en oikein ole pitänyt ajatuksesta makaroonin, nuudelin tai riisin sotkemisesta keittoon, vaan keitto perunan kanssa tarjoiltuna tuntui ainoalta ja oikealta vaihtoehdolta. Mieli kuitenkin muuttui välittömästi Phota syötyäni. Maut olivat niin kohdallaan, että olen siirtynyt perinteisen munakas-leipä aamupalan (joka on jo pitkän aikaa sitten alkanut tulla korvista ulos) suosimisesta Pho-keittoon.  Ho Chi Minh Cityn ruokatarjonta on monipuolista. Paikallisen ruoan lisäksi makuelämyksiä tarjoavat muun muassa lukuisat japanilaiset ravintolat, joista saa maukkasta sushia ja nuudelikeittoja. HCMC:n ilta- ja yöelämään tutustuminen jäi osaltani yhteen iltaan. Paikallisoppaiden johdattelemana käytiin kuitenkin useammat paikat katsastamassa.

Iltainen näkymä kaupunkiin.

Rauhallisempi hetki liikenteessä. Taustalla Ho Chi Minh Cityn korkein rakennus, Bitexco Financial Tower.

HCMC ja liikenne. Ei tullut mieleenikään ennen reissuun lähtöä, että istuisin mopon kyydissä ruuhka-aikaan Ho Chi Minh Cityssä. Mutta siitäkin on nyt kokemuksia. Paikallisoppaamme kyyditsemänä nimittäin kurvailimme pitkin kaupungin katuja, mopojen ja autojen muodostaman sulavan sekasorron keskellä. Olen toki kuullut ja lukenut liikenteen riskeistä tässä maassa. Jonkin tiedon mukaan vuosittain liikenteessä kuolee noin 8000 ihmistä. Muutaman kerran, eli lähes jokaisen risteysalueen ja ohituksen (jos ohituksista voidaan puhua, kun neljä viisi mopoa kulkee sujuvasti vierekkäin) yhteydessä, saatoinkin siis haukkoa henkeäni tai äännähdellä epämääräistä pienimuotoista paniikkiani. Mutta kaikkeen tottuu ja viimeisiä ajoja kohti reaktionikin ehkä hieman vähenivät. Liikenne toimii, silloin kun siellä osaa ajaa ja sitä mukailla. Myös jalankulkijana katuja ylittäessä tulee olla valppaana. Sitä hetkeä ei tule, jolloin tie olisi täysin tyhjä. Pääsääntönä onkin, että kun lähtee etenemään kadun yli tulee se tehdä päättäväisesti. Keskellä tietä ei enää kannata alkaa perääntymään, sillä mopot ovat jo muuttaneet ajolinjansa ohittaakseen tienylittäjän joko edestä tai takaa, oman arvionsa mukaan jalankulkijan liikkeestä riippuen.

Taksien käyttö on myös hyvä vaihtoehto siirtymisiin kaupungissa. Mopotaksin tai taksin (auto) saa helposti kadun varrelta. Taksien suhteen kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä yhtiöissä on merkittävät erot ja mittarit voivat raksuttaa melkoisia summia, jos hyppää vahingossa väärään taksiin. Taksien omistajat, kun voivat vapaasti määritellä taksansa. Luotettavia ja suositeltavia yhtiöitä on ainoastaan kaksi: vihreät Mailinhin taksit ja Vinasunin vaaleat taksit. Joukkoliikennettä ollaan myös kehittämässä, sillä kaupunkiin ollaan parhaillaan rakentamassa ensimmäistä kaupunkijuna-/metro-/skytrain-linjaa.

Vaikka Ho Chi Minh Cityä  tuli nähtyä vain pieneltä osin, voin sanoa pitäväni siitä mitä näin. Miljoonakaupungit eivät ole minua varten, mutta jostain kumman syystä vierailu niissä osoittautuu kuitenkin aina positiiviseksi kokemukseksi. Luulen, että tulen vierailemaan HCMC:ssä vielä tulevaisuudessa!