Pysähtynyt ja seesteinen Gili Meno tarjoaa loistavan paikan totaaliseen rentoutumiseen. Gilin saaret (Gili Trawangan, Gili Meno ja Gili Air) sijaitsevat Indonesiassa Lombokin saaren luoteispuolella. Saaret hurmaavat pienuudellaan ja jokainen saari on omanlaisensa. Trawangan on tunnettu bileistään, Meno pienuudestaan ja rauhallisuudestaan, Air puolestaan tarjoaa eniten paikallisten siivittämää saaritunnelmaa. Omat kokemukseni ovat kuitenkin ainoastaan Gili Menolta, jossa vietin aikaa pidempään kuin olin ajatellut – seitsemän päivää.
Ensihetket Indonesiassa – Bali ja Kuta beach
Ensimmäiset Indonesian päiväni vietin Balin Kutalla. Kuta sijtaisee lähellä Denpasarin lentokentää (kävelin yhtenä päivänä rantaa pitkin lentokentän tuntumaan), joten se oli hyvä määränpää iltaisella lennolla saavuttaessa. Ensimmäinen fiilis Indonesiasta oli tyrmistyttävä. Taksiyrittäjien tylyys oli jotain, mitä en aiemmin ole täällä päin kokenut. Ehkä iltainen ajankohta ja pitkä työpäivä oli kypyttäneet työntekijät.. Pääsin kuitenkin turavallisesti, mutta hieman ylihintaan majapaikkaani. Ihmisten tylyyskin onneksi jäi lentokentän terminaaliin ja tämän jälkeen kokemukset indonesialaisten ihmisten ystävällisyydestä ja iloisuudesta ovat pääosin olleet vain ja ainoastaan positiiviset.
Kutalla olo oli täydellistä lomailua ja oleilua. Tutustuin seinänaapuriini, ranskalaiseen Jeromeen, joka on jo useamman vuoden kierrellyt ja työskennellyt Kaakkois-Aasiassa. Hänen kanssaan tuli kierreltyä paikkoja. Elokuvia (yllätyksekseni törmäsin valkokankaalla Peter Franzeniin!), kauppoja (niitä riittää) ja Kutan kuuluisaa baarielämää (wow, melkoisen kokoisia bilepaikkoja). Ja Balilla kävijähän ei voi olla kokeilematta surfausta. Kuta beachin hiekkainen ranta lienee paras paikka harjoitteluun. Eli ei muuta kuin surfilautaa metsästämään. Se on tehty varsin helpoksi, sillä rannnalla on vierivieressä surffilautoja vuokraavia ja opetusta tarjoavia paikallisia. Alkuun pääsin surffiopettajani Fransin opastuksella ja avustuksella. Ja kyllä, onnistuin heti ensiyrittämällä, pääsin laudan päälle ja pidin tasapainoni – pienissä aalloissa. Tuli sitä kyllä alloissa pyörittyäkin ja hieman telottua itseään. Veden voima on mieletön, kun aalto ylittää itsenä ja vesimassa paiskautuu vasten.. silloin sukeltaa ja toivoo, ettei vedessä ole mitään ylimääräistä, oksia tai surffilautoja. Mutta hauskaa oli. Kuta beach soveltuu hyvin surffaukseen. Uimiseen se ei ole kuitenkaan paras mahdollinen, juurikin isojen aaltojen vuoksi. Balista kirjoittelen lisää vielä myöhemmin…
Gilin saaret – Gili Meno
Saavuin Gili Menolle Gili Trawanganin kautta. Vajaan parin tunnin venekyyti (sisälsi myös kuljetuksen satamaan sekä boonuksena delfiinien näkemistä venematkalla) kustansi tingittynä 250 000 Rp (18 €) ja Trawanganilta otin ruotsalaisen perheen kanssa venekyydin Menolle (5 hlöltä 300000 Rp). Gilin saarten välissä kulkee paikallisveneitäkin (30 000 Rp = noin 2,2 €), mutta halpaa venekyytiä on tarjolla ainoastaan aamulla ja myöhään iltapäivällä (neljän kieppeillä).
Tinkimistä tässä maassa tarvitaan, sillä turisteilta kyllä kerätään rahaa mahdollisuuksien mukaan kaikkialla. Hyvänä esimerkkinä Kuta – Gili Trawangan kyyditys (minibussi + speed boat), josta pyydettiin ensin tuplahintaa siihen nähden, mitä lopulta maksoin.
Gili Meno on rauhan tyyssija. Saarella asuu noin 400 paikallista. Moottoriajoneuvoja ei saarella ole, eli kaikki kulkeminen maateitse tapahtuu joko hevos-/ponikyydillä, pyörällä tai omin jaloin. Täydellistä! Saaren kiertää helposti kävellen ympäri. Saaren itäosassa sijaitsee satama, yksi isompi kauppa, pankkiautomaatti sekä muutamia ravintoloita. Saaren sisäosissa on paikallista asutusta sekä myös edullisempia majoitusvaihtoehtoja. Pohjoisosassa on myös majoitustarjontaa. Hintahaitari vaihtelee rannan läheisyydestä riippuen. Oma majoitukseni (Tunai Cottages) oli parisataa metriä rannasta. Ihastuttava bungalowi avoimella kylppärillä. Sähköt katkeilivat ajoittain ja wifi toimi silloin kuin huvitti. Saarielämää.
Olimme sopineet belgialaisten Liesin ja Tomin kanssa treffit Gili Menolle. Liesiin ja Tomiin tutustuin Vietnamissa Ha Long Bay risteilyllä ja toistamiseen törmättiin heidän kanssaan jo Thaimaan Krabillakin sattumalta. Majapaikkamme olivat eri puolilla saarta, mutta noin parinkymmenen minuutin kävelymatka ei tuottanut ongelmaa, päin vastoin, oli kiva kävellä pienten teiden johdattelemana paikallisen asutuksen ja luonnon keskellä. Kävin useampaan otteeseen syömässä Liesin ja Tomin majapaikan keittiössä. Ruoka oli maukasta ja halpaa. Päivän hämärtyessä siirryimme sataman ravintoloihin iltaa istumaan. Sattumalta pääsimme ihastelemaan myös kuun pimennystä!
Saaren aktiviteettitarjonta rajoittuu lähinnä snorklaukseen ja sukellukseen. Mutta ajan saa leppoisasti kulumaan myös muun muassa rannalla oleillen, uiden, saarta kierrellen ja yatzya pelaillen.
Otimme Liesin kanssa parin tunnin snorklausreissun saaren ympäri. Meillä oli opas, joka snorklasi ja opasti kulkuamme merenalaista elämää esitellen. Parhaimmat snorklauspaikat ovat saaren pohjoisosan Turtle point sekä saaren länsiosan värikkäät korallit kaloineen. Snorklausreissun aikana tuli nähtyä kahdeksan kilpikonnaa, joista uurin osa oli evästämässä alueen koralleilla. Osa torkkui pohjalla ja osa liiteli taianomaisesti turkoosin veden kannattelemana. Gili Menolla on myös paikallisen miehen omin ja lahjoitusvaroin ylläpitämä kilpikonnien kasvatus-/suojelukeskus. Kilpikonnan munat ovat saaliseläinten (ja myös paikallisten ihmisten) suosiossa, joten munat kerätään talteen, “haudotaan” ja kuoriuduttuaan pikkukilppareita kasvatetaan 8 kuukauden ikäisiksi ennen mereen laskemista.
Tomin ja Liesin johdattelemana päädyttiin myös parille hylätylle resortille, sillä Tom tykkää valokuvata autioita rakennuksia. He ovatkin kiertäneet reissunsa aikana monet hylätyt rakennukset. Itsekin pidän autioista paikoista. On kiva kuvitella, millaista elo on aikoinaan rakennuksissa ollut, kun paikat ovat olleet käytössä. Tyhjyys ja hiljaisuus kertovat omaa tarinaansa. Jokainen hylätty esine kertoo elämästä. Jokaisella paikalla on oma kohtalonsa. Autiot paikat saavat minut hiljaiseksi ja jostain syystä myös hieman surulliseksi. Elämä siinä paikassa on hiipunut.
Kuvista voi aistia lämmön, mitä kovasti kaipaa täällä yöpakkasten kurimuksessa! Poskiontelot huutaa hoosiannaa!
Lämmöstä on kyllä täällä saanut nauttia! Viikon päästä olen jo takaisin Suomessa, palellunkohan?! Vapuksi toivon aurinkoa ja lämpöä (sen rännän ja pakkasen sijaan :D).
Tervetuloa keväiseen Suomeen !
Tuo kesä tullessasi !
Kiitos! Tuon sen mieluusti mukanani :)