Viides ja viimeinen reissukuukausi (huhtikuu 2015) on takana päin ja paluu Suomen arkeen on koittanut.

Viidennen kuukauden vietin pääosin Indonesiassa, jossa tuli oleiltua tasan viisumin mahdollistamat 30 päivää. Reissuni päätin Singaporeen, josta muutaman päivän kiertelyjen ja kipeytymisen jälkeen palasin takaisin kylmään koto-Suomeen. Viimeinen reissukuukausi meni rentoillen ja fiilistellen. Etenemistahtikin hieman hidastui ja saatoin viipyä samassa paikassa lähes tulkoon viikon :). Indonesiassa koin Vietnamin ja Borneon ohella reissuni parhaimmat luontoelämykseni!

5 kk kuljettu reitti:

• Indonesia, Bali, Kuta
• Indonesia, Gili Meno
• Indonesia, Nusa Lembongan
• Indonesia, Bali, Kuta
• Indonesia, Bali, Sanur
• Indonesia, Java, Banyuwangi
• Indonesia, Java, Kawah Ijen
• Indonesia, Java, Meru Betiri national park
• Indonesia, Bali, Kuta, Ubud, Kintamani
• Singapore
• Suomi

Linnuntietä kuljettuna kilometrejä kertyi noin 11700, joista lentäen 10950 km (Singapore-Suomi lennon osuus 9300 km).

Vaikuttavin paikka: Kaksi niin erilaista, mutta yhtä ihmeellistä ja kaunista paikkaa oli ylitse muiden. Manta point Nusa Penidan etelärannikolla tarjosi uskomattoman snorklauselämyksen vedessä vaivattomasti liitelevän valtavan kokoisen paholaisrauskun kanssa. Wau! Toinen upeus avautui Kawah Ijenin kraaterin reunalta. Elävä Maa ♥ .

Hienoin ranta: Meru Betirin kansallispuiston Sukamade beach ja kilpikonnat.

Mukavin kaupunki: Singaporen miljoonakaupunki tarjosi komeutta, loistoa ja monipuolisuutta. Omalta osaltani komeutta varjosti kuitenkin flunssa, joten kokemus jäi hieman vajavaiseksi enkä kaikkea iloa saanut kaupungista irti. Mukavin kaupunki olikin siis Balin Kuta. Kaupunki ei itsessään mukavuutta luonut turismin täyttämine paikkoineen, vaan sen loivat paikalliset ihmiset :). Seesteisin tunnelma puolestaan oli Gili Menolla, 400 ihmisen asuttamalla piskuisella saarella.

Ruokaelämykset: Lähes joka aamu nauttimaani banana pancakea en voi jättää mainitsematta, vaikka ei niin ihmeellinen tai monipuolinen makuelämys olekaan. Kasvispainotteisissa gado-gadossa ja urap-urapissa oli maut kohdillaan. Makujen parhautta löytyi myös Kutan rantamyyjiltä ostetuista ruoista, jotka perinteisesti syötiin sormineen. Uusi mehuelämys oli guava mehu. Hedelmän rakenne on miellyttävä ja maku raikas. Ja kaiken lisäksi se taitaa olla melko terveellinenkin. Guavaa täytyykin metsästää täältä Suomen marketeistakin!

Reissutunnelmat ja matkaväsymys: Viimeisen kuukauden aikana välillä mieleni muisti sen, että reissuvapaus päättyisi ja arkinen paluu odottaisi. Mieltä se ei kuitenkaan madaltanut, vaan päinvastoin päätin nauttia viimeisistä hetkistä ja tunnelmista täysillä. Tunnelma oli siis lähes loppuun asti loistava. Indonesiasta lähtiessä iski pieni haikeus, mikä sitten huipentui flunssaan Singaporessa.

Ihmiset: Indonesialaiset ovat musikaalista kansaa. Ainakin väki Balilla, Gili Menolla ja Nusa Lembonganilla oli. Rentoa ja hyvää fiilistä, kun kadun varsilla ja rannoilla paikalliset soittavat kitaraa ja laulavat. Viihdyttävät itseään ja ystäviään. Ihastuttavat ja ystävälliset indonesialaiset.

Sairastelut: Loman lopuksi iski flunssa. Kaksi viimeistä päivää sairastelin Singaporessa ja lento Suomeen oli lievästi sanottuna epämiellyttävä. Sitkeän poskiontelontulehduksen onnistuin kuitenkin taltuttamaan antibioottikuurilla sairasloman voimin. Paluu arkeen oli siis lempeä.. ja reilu viikko kotiseinien katselua innostikin sitten jo kummasti palaamaan työn ääreen.

Suomi-kaipailua?: Suomi-kaipailuja ei viimeisen kuukauden aikana suuremmin ollut. Varmaankin johtui siitä, että tiedostin, että kohta kaikki olisi taas lähempänä. Ainut asia, mikä näin jälkikäteen on jäänyt mieleen kaipailuistani on se, että haaveilin syöväni uunilohta, perunamuussia ja tuoretta salaattia heti kotiin palattuani. Sen kyllä sitten toteutinkin samoin tein heti paluupäivänäni. Reilun viikon aikana tuhosin myös kilon juustoa ja kolme suklaalevyä…joten ehkä se kertoo myös jotain :).

Paluu arkeen ja reissukaipailuja: Ensi tunnelma Suomesta Helsinki-Vantaan lentokentälle saavuttuani oli harmaan ja kylmän aamun aiheuttama ihmetyksen sekainen ankeus. Onnekseni ihanat vanhempani olivat tulleet kentälle vastaan ja ankeuden tunne muuttui läheisten näkemisestä syntyvään iloon. Aamupala Porvoossa siskoni luona ja siitä kotia kohti Kouvolaa. Arkeen siirtyminen ei synnyttänyt suurempaa kulttuurishokkia, sillä vietin ensimmäisen viikon sairastellen kotisohvalla omissa oloissani. Vointini parannuttua olikin sitten aika siirtyä arjen askaresiin ja yllätyksekseni töihin paluukaan ei liikaa ahdistanut.

Viiden kuukauden reissuvapautta olisi voinut kyllä jatkaa helposti toiset mokomat lisää. Ja se onkin yksi isoin asia, mistä reissussani nautin ja mitä jään kaipaamaan. Vapaus tehdä ja mennä oman mielen mukaan, ilman tiukkoja, sen suurempia aikatauluja tai lukkoon lyötyjä päivämääriä. Lämpöä on ikävä ja tuntuu, ettei tähän kevään kylmyyteen meinaa tottua millään. Hattu on pysynyt tiukasti päässä ulkona ollessani, terveellisen sisäilman lämpötila ylittyy kepeästi kodissani ja sauna on ollut kovassa käytössä. Ihmiset, lämminhenkiset, ystävälliset, avuliaat ja iloiset ihmiset. Nauru. Uudet tuttavuudet ja ystävyydet.

Paras kokemus ikinä! Ja mitä onkaan vielä edessä, mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan..? Ei muuta kuin uusia reissuja suunnittelemaan :)